Jeesus, Pahan vallan voittaja.

Johannes 12: 37-45
**********************

”Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.”(Joh. 12:46; 1938)

Rukous: ”Sun armoalttarillasi, Sun, Jeesus, eessä jalkaisi, rukoilen lohdutusta. Mä pyhistä Sun haavoistas, ja verisestä kruunustas, nyt etsin virvoitusta. Ah, anna mulle anteeksi, paranna sydänhaavani, suo voimaa verestäsi, seuraamaan jälkiäsi./ Vain kuolemas on turvani, Sun veres puhtauteni, vapauteni vaivas. Sä kuolon vangit lunastit, Jumalan kanssa sovitit, näin aukes mulle taivas. Saan porteistas nyt pyhimpään, mä taivaan iloon ylimpään luo Jumalani tulla, se toivo nyt on mulla.” (V.v.: 381:1,3)

Sunnuntain latinankielinen nimi on:”Oculi”, suomeksi minun silmäni. Otsikko viittaa Ilmestyskirjan tekstiin, missä Jeesus puhuttelee Laodikean seurakunnan johtajaa ja kehottaa ostamaan itseltään silmävoidetta silmien voitelua varten, että näkö palaisi. Laodikean kirkkoherra oli tullut ylpeäksi ja kuvitteli, ettei hän tarvitse mitään neuvoja. Jeesus sanoo hänelle totuuden hänestä itsestään: ”Minä tiedän sinun tekosi, sinä et ole kylmä etkä palava; olisitpa kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, olen minä oksentava sinut ulos. Sillä sinä sanot: ”Minä olen rikas, rikastunut, enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.” Jeesus neuvoo ostamaan paitsi silmävoidetta myös kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit ja valkeat vaatteet, ettei alastomuuden häpeä näkyisi.” Jeesus sanoo vielä tärkeän totuuden meillekin: ”Kaikkia niitä, joita minä rakastan, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroi siis ja tee parannus”.

Myös päivän VanhanTestamentin kohdassa profeetta Jeremia puhuttelee kansaa sanoilla: ”Parantakaa siis nyt vaelluksenne ja tekonne ja kuulkaa Herran, Jumalanne ääntä, niin Herra katuu sitä onnettomuutta, jolla Hän on teitä uhannut”.

Kysymys on siis tavasta, millä pahuuden valta voitetaan. Vastaus olisi: kuuntelemalla ja tottelemalla Jumalan sanan totuutta itsestä ja omasta yhteisöstä. Syy, miksi ihmisten on niin vaikea kuunnella Jumalan puhetta ja tehdä Hänen tahtonsa mukaan johtuu siis evankeliumin mukaan tästä, että Ihmiset, varsinkin kansan johtajat rakastavat enemmän ihmiskunniaa kuin Jumalan kunniaa. Ja syvemmältä syy on varmaan sama kuin Laodikeassa, että ihminen on sokea tai ainakin haluton näkemään omaa itseään kirkkaassa evankeliumin valossa. Etenkin nykyaikana, jolloin ihmiset uskovat itsessään olevan viisautta, voimaa ja kykyä tehdä hyvää; ja kaikkialla kuulee: ”Minä itse”.

Ne, joitten silmät Jumalan Pyhä Henki on avannut näkemään Pahan vallan aikaansaannokset itsessään ja maailmassa, tuntevat olevansa heikkoja taistelijoita. He rukoilevat alati apua Jeesukselta, jonka tietävät auttavan heitä voittamaan pahuutta ainakin itsessään; askel askeleelta. Rukousvirtemme kirjoittaja O.H.Jussila tunnustaa itsestään: ”Mä olen huono kulkija, sokea, köyhä, ontuva ja rampa raadollinen. Mun lankeemus on riisunut, se luontoni on turmellut, mun petti vihollinen. Mua johda, neuvo, opeta, vanhurskautees pueta, Sun veres voiman kautta, mua kuuliaiseks auta.”

Me emme kuitenkaan halua jäädä siihen itsesäälin valtaan, vaan tarraudumme kiinni Jeesuksen ansaitsemaan sovintoon ja armoon. Oma äitini lauloi usein matkan loppupäässä Siionin laulua: ”En minä enää kohta turmelusta tunnekaan, kun vaivoistani lepään, en koskaan kuolekaan./ Kun löydän sielun Yljän, autuuden aartehen, pois riisun päältäni kylmän Vanhan Aadamin vaattehen./ On puku puhdas yllä, ei tarvitse hävetä. Istuissa taivaan salissa Isän oikealla kädellä.” - Myös vielä minun nuoruudessani partiolaiset lauloivat: ”Voittolippumme risti on, ja Jeesus on Kuninkaamme. Hän vie joukkonsa voittohon – ja Hältä me kruunun saamme.” Meillä on toivo, että Herra lopulta voittaa pahan ja Jesajan ennustus toteutuu: ”Minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu… eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä….. susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu, ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.”(Jes. 65: 17,19,25; 1938). Aamen.