Rukous ja usko

Markus 9:17-29
*******************

”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo!”(Mark. 9:23)

Rukous: ”Herra Jeesus, nyt sua rukoilen, kaikesta sielusta. Anna Henkes lohduks murheisen, suuresta armosta. Sen itseäs suo kirkastaa mun sydämelleni, sen verelläs suo puhdistaa mun omatuntoni.”(V. 361:3)

Toisen paastonajan sunnuntain latinankielinen nimi on ”reminiscere”; se on: ”Muista minua”. Päivän antifoni eli johdantolauseke kuuluu: ”Herra, sinä olet laupias, muista minua; osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.”(Ps. 25:6; 1992). Vanhempi käännös meni näin:”Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.”

Vanhan Testamentin tekstissä ei oikeastaan ole kysymys Jumalan muistamisesta, vaan pikemmin rukouksen voimasta. Siinä oli kertomus sairaan kuninkaan ihmeparantumisesta. Herra oli lähettänyt profeetan kautta viestin Hiskiaalle, että hänen tautinsa ei parane, vaan hänen on valmistauduttava kuolemaan. Kun kuningas rukoili Herralta päätöksen peruuttamista, profeetta sai tehtävksi laittaa viikunakakun paiseen päälle ja niin kuningas parani. Kertomus on vahva vakuutus siitä, että Herra kuulee uskollistensa rukoukset ja auttaa, jos näkee sen hyväksi kansalleen. Muistamme vastaavasti apostoli Paavalin sanat: ”Halu minulla on täältä eritä ja olla Kristusken kanssa, mutta teidän tähtenne jään.”

Uuden Testamentin epistolatekstissä apostoli korostaa, minkä vuoksi meitä koetellaan: ”Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, Hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen Hän valmistaa myös pääsyn siitä, että voitte sen kestää.” Herra riisuu koettelemusten kautta meitä myös uskonnollisesta ylpeydestä, mikä hajottaa Herran laumaa. Jumala vahvistaa heikkoja ja lyö maahan ne, jotka omassa viisaudessaan ja voimassaan alistavat ja tuomitsevat Jeesuksen lampaita. Herra panee parannuksen paikalle ne, jotka luulevat ”seisovansa”. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta antaa nöyrille armonsa.”

Varsinaisessa päivän evankeliumissa uskovainen isä toi poikansa Jeesuksen parannettavaksi. Olisipa noita isiä ja äitejä enemmän! Pojalla oli mykkä ja kuuro henki. Se henki vaikutti pojassa rauhattomuutta ja temmelsi hänen sisällään. Jeesus vahvisti isän uskoa sanomalla: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo!” Isä vastasi: ”Minä uskon, auta minun epäuskoani!” Sen jälkeen Jeesus nuhteli mykkää ja kuuroa henkeä ja ajoi sen pois pojasta. Paha henki kouristeli poikaa ja lähti, mutta poika oli niin uupunut, että ihmiset luulivat hänen kuolleen. Jeesus tarttui pojan käteen ja hän nousi uuteen elämään.

Päivän tekstit vahvistavat uskoa Jeesukseen ja uskoa rukouksen voimaan. Monasti me tavalliset isät ja äidit epäilemme omaa uskoamme, kun emme saa heti vastausta rukouksiimme. Mutta kyllä Herra muistaa lapsiensa hädän. ”Hän rientää kyllä auttamaan, ennättäin meidät armollaan.” Ja voimme pyytää luottavasti tänäänkin ristin ryövärin tavoin : ”Herra, muista minua!” Tänään voimme myös rukoilla koko kansamme puolesta ja täällä kärsivien uskovaisten puolesta: ”Herra muista meitä”. Muista myös Ukrainan kansaa ja siellä olevia lapsia ja uskovaisia vanhempia.Amen.