Laskiaissunnuntai

Jumalan rakkauden uhritie

Johannes 12:25-33
******************

”Niin pysyvät nyt nämä kolme: Usko, Toivo ja Rakkaus, mutta suurin niistä on Rakkaus.” (I Kor. 13:13)

Rukous: ”Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan, Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä.”(V.301:1)

Laskiaissunnuntain epistolatekstinä on apostoli Paavalin I korinttolaiskirjeen luku 13, joka kokonaisuudessaan luetaan avioliiton vihkimistilaisuudessa, joskus myös esitetään yksinlauluna. Taitaapa se edelleen olla vihkikaavassakin. Tosin siinä apostoli kuvaa täydellistä Jumalan rakkautta(agapee), mihin kukaan luonnollinen ihminen ei kykene. Jumalan rakkaus on kuitenkin kaiken hyvän lähtökohta. Siihen voi aina verrata omaa rakkauttaan ja yrittää opetella paremmin sitä elämänpituista opetussuunnitelmaa. Rakkaudesta on kristillisen etiikan opettaja Erich Fromm kirjoittanut kirjan: ”Rakkauden vaikea taito”(suom. 1988).

Laskiaissunnuntain jälkeen on tuhkakeskiviikko, joka alkaa paastonajan. Paastonaikana meitä kehotetaan tutkimaan Jeesuksen kärsimystien merkitystä tulevaisuutemme näkökulmasta. Samalla joudumme rehellisesti tarkkailemaan myös itseämme ja sitä, miten omat syntimme ja laiminlyöntimme satuttavat rakkauden uhritiellä kulkevaa Messiasta. Omat syntimme pakottavat meitä ristin juurelle rukoilemaan armahdusta ja anteeksiantamusta, sillä me kaikki olemme syypäitä maailman syntitaakkaan osaltamme. Siksi tuo rakkauden epistola on samanaikaisesti hyvä kuulla, ettemme joutuisi epätoivoon.

Ensimmäisen vuosikerran vanhan testamentin lukukappaleessa Herra sanoo, millaista paastoa Hän tahtoo: ”Eikö tämä ole se paasto, johon minä mielistyn, että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet, etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?...”(Jes. 58:6-7) Aika paljon erilainen kuin nykyihmisten kuvittelema paasto?

Meitä on nuorena opetettu, että Raamattua pitää lukea kappale kerrallaan. Tässä neuvossa meidän pitäisi alkaa päivän evankeliumi pari jaetta aikaisemmin, eli tästä:”Mutta Jeesus vastasi heille sanoen:”Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” Tähän viittaa tekstin lopussa oleva lauseke: ”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni. Mutta sen Hän sanoi, antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Hän oli kuoleva.”

Jeesus neuvoo päivän evankeliumissa seuraamaan itseään, Hän sanoo vielä, että Isä kunnioittaa sitä ihmistä, joka palvelee Jeesusta. Jeesus rukoilee meidän puolestamme, että ymmärtäisimme, mistä on kysymys: ”Isä, kirkasta nimesi!” Taivaasta vastattiin heti: ”Minä olen sen kirkastanut, ja olen vielä sen kirkastava.” Ihmiset, jotka olivat tapahtumassa mukana, luulivat ukkosen jylisseen. Näin tapahtuu vieläkin, jos Pyhä Henki ei meille selitä; ”luonnollinen ihminen ei käsitä, mitkä Jumalan Hengen ovat.”(kuten vanha käännös sanoo)

Herra antaa meille vielä yhden paaston ajan, että tekisimme parannuksen ja uskoisimme evankeliumin omalle kohdallemme. Ehkä saamme pian nähdä Herran tulevan kunniassaan, silloin myös omat kärsimyksemme ovat lopussa, kuten Gustav Skinnari sanoittaa virtensä viimeisessä säkeistössä: ”Sun on Jeesus alkamasi, uskoni ja kilvoitus. Sun on myöskin hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut, uupuneen, noudat kotiin taivaaseen.” Aamen.