Herran syntymä on lähellä.

Matteus 1: 18-24
*********************

”Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua. Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus Hänen tykönänsä. Ja Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneitä.”(Ps. 130: 6-8; 1938)

Rukous: ”Oi Jeesus, tänne maailmaan et tullut itses tähden. Mua auttamaan Sä tulit vaan, mun kurjuuteni nähden. Sä kannoit ristin raskahan, sieluni vuoksi surkean. Sua kuinka voisin kiittää!/ Sua, Vapahtaja rukoilen, sit´ älä multa kiellä. Tää ota sydän syntinen, asuaksesi siellä. Sen valtiaana ainiaan, niin, että murheissani saan, Sult´ avun, lohdutuksen.”(V.v.:14: 5-6)

Meitä tavallisia äitejä, jotka synnyttävät ja synnyttivät lapsia tähän maailmaan, on pelottanut kovasti varsinkin ensimmäinen synnytys. Vaikka maailmanajan läpi naiset ovat synnyttäneet lapsia, jopa monet yksin ja hyvin alkeellisissa oloissa kuten eläimet, aina omakohtainen asia on erilaista ja pelottavaa varsinkin, jos ei ole ketään tukena ja turvana. Mitä lähemnmäs synnytyspäivä tulee, sitä enemmän on pelkoa ja kipuja.

Tänään, neljäntenä adventtina on kuitenkin Joosefin ratkaisun päivä. Jumala oli valinnut nuoren koskemattoman neitsyen poikansa äidiksi. Jumala tuli ihmisen muotoon (inkarnaatio) naisen kautta, jonka päälle ja sisälle oli vuodatettu ihmeellinen Pyhän Hengen armo. Joosef ei sitä käsittänyt, miten se on mahdollista, ennenkuin hänellekin ilmestyi enkeli, joka selitti asian ja kehotti ottamaan Marian pelotta vaimokseen. Vieläpä antoi syynkin, että Jeesus-lapsesta tulisi Messias, joka vapauttaisi Jumalan kansan sen synneistä. Enkeli kertoi Joosefille, että jo profeetat olivat ennustaneet, että ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel (suom. Jumala meidän kanssamme).

Joosef oli kuuliainen ja teki kuten enkeli oli hänelle ilmoittanut. Näin Jumalan jo paratiisissa antama lupaus alkoi täyttyä.

Tämän päivän Jumalan lapset katsovat Mariaa ja Joosefia ihaillen. He haluavat ottaa vastaan ne lapset, jotka Jumala on kullekin avioparille suunnitellut. Vaikka maailma huutaa lapsettomuuden ja aborttien perään, uskovaiset tahtovat pitää siitä kiinni, että ”Lapset ovat Jumalan lahja”, ja laina-omaisuutta. Äidit ja isät tahtovat rakkaudella hoitaa Jumalan omaisuutta. Jumala siunaa rakkaudesta syntyvät ja toivotut lapset ja koko kodin. Uskovien tapana on tuoda lapsi mahdollisimman pian Jumalan armoliittoon ja sen lupauksiin. Ainakin luterilaisilla on kastejuhla lapsen ensimmäinen suuri juhla, minkä jälkeen alkaa joskus vaikealtakin tuntuva lapsen kristillinen kasvatus. Valitsemme huolella lapselle uskovat kummit, jotka toimivat varsinkin kasvun kriisivuosissa vanhempien tukena. Pienen lapsen apuna ovat Jumalan pyhät enkelit, jotka näkevät Jumalan kasvot joka päivä. He vievät lapsen sekä vanhempien rukoukset Jumalan eteen.

Lapset laulavat: ”Ah, Jeesus, lasten ystävä, sä johda meitä pieniä. Sä pidä meitä uskossa, toivossa, rakkaudessa./ Suo, ettei meiltä maailma sais riistää kasteen armoa, vaan että pienet lampahas Sun säilyis paimenhoidossas.” (V.v.:32: 4-5) Aamen.