Kuninkaasi tulee nöyränä.

Markus 11: 1-10
**********************

”Iloitse suuresti tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja Hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.” (Sakarja 9: 9; 1938)

Rukous:”Oi, Jeesus, armon tuoja, Sä sydän avaja. Ja kaiken uudeks luoja, tie itse valmista. Oi, jospa sydän tää asuntos olla voisi, niin kiitokseni soisi: Sua tahdon ylistää.”(v.V.7:4)

”Jos joku kysyy!”. Evankeliumin työssä käytetään monia metodeja. Pakanamaissa on tyystin eri metodi kuin vuosisatojen kristityssä maassa. Esimerkiksi Suomessa on perinteisesti ajateltu, että luontokin puhuu Jumalan rakkaudesta ja Jumalan armosta. Täällä ei ole ollut tapana ”käännyttää” ihmisiä miekalla eikä painostamalla. Meitä on kastettu jo pieninä lapsina ja edellytetty, että vanhemmat ja kummit juurruttavat lapsen kristinuskoon ja sen suosimaan elämäntapaan. Ainakin itse olen esitellyt kastetilaisuudessa, miksi luemme uskontunnustuksen ja isämeidän ja lopuksi siunaamme lapsen ja hänen perheensä ”Aaronin siunauksella”. Olen myös pyytänyt, että vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat, kuten myös kummit, selittäisivät lapselle, mitä uskontunnustus sisältää.

Näissä olosuhteissa itse olen käyttänyt tuota metodia: ”jos joku kysyy.” Olen ollut halukas vastaamaan koulussa oppilailleni sekä sukulaisille ja ystäville kaikkia Raamattuun ja teologiaan liittyviin kysymyksiin. Joskus on täytynyt myös nöyrästi myöntää, etten osaa vastata, mutta kehottanut rukoilemaan vastausta Pyhältä Hengeltä.

Ensimmäisen adventin kertomus Jeesuksen tulosta Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa lienee kaikille tuttu, koska adventtia pidetään vieläkin uuden kirkkovuoden alkamisen tähden yhtenä suurimmista kirkkopyhistä. Hoosianna-lauluun on helppo yhtyä, sillä ”maan hiljaisten” juhlahumu tarttuu nykyaikaisenkin pimeään mieleen. Adventin hymni tuo ikäänkuin valon marraskuun kuolemansävyiseen maailmaan. Adventti lupaa suuren valon syttymistä pienen lapsen seimen ympärille. Sidottu ”aasintamman varsa” pääsee hetkeksi kokemaan, mitä on Jeesuksen tuoma vapaus. Tästä laulaa virren tekijä: ”Nyt etkö laulais, sielu, riemuisesti, Jeesushan luvannut on armoisesti: eloa toista, mi murheet poistaa, ja missä voiton kruunu kirkas loistaa./ Kuin päivän koittoon lintu riemastuupi, niin sielu armon loistoon ihastuupi. Ei murheissansa, se lohtuansa, voi muusta löytää täällä kulkeissansa.” (V.v. 617: 2-3)

Toisen vuosikerran adventin epistolasssa apostoli Pietari kuvaa Jeesuksen lupaamaa pelastusta tähän tapaan: ” Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole Häntä nähneet, Häneen te uskotte, vaikka ette nyt Häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”(I Piet. 1: 6-9; 1938)

Adventti lupaa, että Jeesus tulee. Tieto siitä jo aiheuttaa meissä iloa ja halua seurata Häntä perille uuteen Jerusalemiin asti. Aamen.