Rakkauden kaksoiskäsky:

Matteus 22: 34-40
*******************

”Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia.”(Ps.:119:1)

Rukous: ”Suo, Jeesus, mulle tahtoa ja anna voimaa, taitoa, Sun mieltäs noutain elämään ja Isäs tahto täyttämään./ Mua vahvista Sä uskossa ja rakkautes tunnossa. Sä anna rauhas sielulle, suo elää, kuolla Sinulle.”(V.v. 158:8,9; J.L.Runeberg)

Sekä Vanhan että Uuden Testamentin kaikkien opetusten perustassa on tämän sunnuntain evankeliumin sanoma rakkaudesta. ”Jumala on rakkaus”. Hän on todistanut rakkautensa antamalla ainoan Poikansa lunastaakseen lain alaiset ihmiset Jumalan lapsen asemaan, Jeesusken sisariksi ja veljiksi, ja antaakseen heille iankaikkisen elämän luonaan Taivaassa.

Johannes sanookin kirjeessään: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”(I Joh. 4:10). Koko neljäs luku käsittelee seikkaperäisesti rakkauden käsitettä. Hän on mm. sitä mieltä, että jos ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Luvun viimeinen jae kuuluu: ”Ja tämä käsky meillä on häneltä, että, joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.”(jae 21).

Tärkeämpää kuin apostolien kirjeitten ohjeet, ovat kuitenkin aina Jeesuksen omat opetukset. Jeesuksen ajan viisastelijat halusivat useita kertoja ”panna Jeesukselle jauhot suuhun”, mutta eivät nytkään onnistuneet. Jeesus vastasi tyhjentävästi, mihin perustuu Jumalan antama laki (ja profeettojen opetus). Juutalaiset olivat Mooseksesta lähtien hokeneet joka aamu SMA´ta , eli ”rakkauden kaksoiskäskyä”. Tosin ”Dekalogin” eli kymmenen käskyn laintaulut olivat hieman eri tavalla tulkitut juutalaisuudessa kuin mitä Jeesus halusi korostaa. Ensimmäinen lain taulu (kolme käskyä alusta) ymmärrettiin samoin kuin kristittyjen etiikassa, mutta toinen eli (seitsemän käskyä) lähimmäisrakkautta vaativa laintaulu ymmärrettiin vain juutalaisveljiä käsittäväksi. Kristillinen etiikka (Jeesus) tahtoo jopa, että vihollisiakin tulisi rakastaa ja rukoilla heidän puolestaan. Todellisessa elämässä myös kristityt luisuvat helposti rakastamaan vain omia ystäviään ja läheisiään, jos heitäkään. Itsekkyys on varsinkin tämän ajan synti.

Paavali kyllä selittää minkälainen rakkauden malli meillä on Herrassa. (I Kor. 13) Rakkauden korkea veisu luetaan yleensä hääseremoniassa tarkoittamaan avioparin rakkautta. Jumalan rakkauden kanssa ei kukaan voi kilpailla, sillä se on täydellistä, meillä ihmisillä koko elämä menee rakkauden opettelemisessa. Jotkut väsyvät heti alkuunsa ja siirtyvät välinpitämättömyyden puolelle. Jumala ei koskaan väsy rakastamasta. Ihmiset eivät aina käsitä, että ”Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen”. Erich Fromm kirjoitti aikoinaan mainion kirjan : ”Rakkauden vaikea taito”. Hän on sitä mieltä, että rakkautta voi opiskella. Jo kouluissa voisi olla hänen mielestään oppiaine, jossa opetettaisiin, mitä rakkaus on, ja miten se toimii. Sitä kannatamme.

Vanha virsi 354 käsittelee rakkautta suhteessa itseen. Virren neljäs säkeistö kuuluu: ”Rakkaus, sä valo, voima, Totuus, tie ja elämä. Rakkaus, sä jok´ et soimaa, kärsit kaikkein edestä. Rakkaus, mä itseni Sulle annan iäksi.”.

Lopuksi toteamme, että Jumala on ensin, sitten on lähimmäinen. Ilman Jumalan rakkautta ja rakastamista ei ole lähimmäisen rakkautta eikä rakastamista. Ei ainakaan oikeaa sellaista. Aamen.