Jumalan huolenpito

Matteus 6: 25-34
******************

”Kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy”(Gal. 6: 9; 1938)
Rukous: ”Jeesus, puolees käännyn, ikävääni näännyn, kuule ääneni. Halajan Sua aina; sydämeeni paina, lohdutuksesi. Herrani, mun armaani, verelläsi minut ostit, armohelmaas nostit./ Huomaas murheet heitän ja Sun turviis peitän suuret puutteeni. Tunnet asiani, valvo etujani, Vapahtajani. Synnistä mua saata Sä, verelläsi puhtahaksi, taivaas asujaksi.”(V.v. 319:1, 8)

Tämän päivän evankeliumi on otettu tutuista tutuimmasta vuorisaarnan kohdasta, jossa Jeesus kehotttaa ottamaan opiksi taivaan linnuista ja kedon kukkasista. Päivän otsikko on: ”Jumalan huolenpito”. Taivaan linnut ja kedon kukat ovat esimerkkejä siitä, miten Jumala pitää huolta luomakunnastaan, jopa niin, ettei varpunenkaan putoa Jumalan sitä tietämättä, tai, että kukkasten vaatteet ovat moninkerroin kauniimmat kuin Salomonin hänen ollessaan loistavimmillaan. Jeesus sanoo vielä, että Jumalan lapset ovat paljon arvokkaampia Jumalan silmissä kuin yksikään linnuista tai kukista. Jeesus sanoo evankeliumin lopussa, että ensimmäiseksi tärkeintä on etsiä Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa, niin myös kaikesta ajallisesta tulee Jumalan siunauksen alaista.

Tänään haluan kiinnittää huomiota sanoihin: ”Katsokaa” ja ”katselkaa”. Sananlaskussa todetaan: ”Silmä on sielun lamppu”. Jumala on antanut useimmille meille näkevät silmät. Hän itse näkee kaiken, mitä tapahtuu maailmankaikkeudessa. Ja lohdullisesti Hän sanoo omistansa: ”Kätteni hipiään olen teidät piirtänyt”, tai:”Joka teihin koskee, se koskee minun silmäterääni”. Sen vuoksi on synti epäillä Jumalan huolenpitoa, jos kerta on Jeesuksen oma.

Raamattu puhuu meille myös paljon sokeudesta. Näkevän silmän vastakohtana on sokeus. Sokean pitää useasti alistua näkevien ohjaukseen. Se vaatii paljon sydämen nöyryyttä. Myös uskominen avautuu vain kuulemisen kautta, kuten apostoli sanoo roomalaiskirjeessä: ”Usko tuleee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta”. Sen vuoksi voimme pitää Jumalan viisautena sitä, että portti taivaan valtakuntaan on avattu sekä näkeville että sokeille samalla tavalla.

Vakavampi asia on hengellinen sokeus. Nimittäin vain uskoville on annettu erikoislahjana ”uskon silmä”. Virren kirjoittajakin toteaa: ”uskon silmä ylenee, katsoo kotirannalle”. Vanhan Testamentin Psalmeissa on matkalauluja, joita Israelin kansa lauloi korpivaelluksella ja Uuden Liiton uskovaiset laulavat vieläkin. Yksi tutuimmista alkaa sanoin: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tuleee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. … Herra varjelee sinut kaikesta pahasta. Hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti.”(Ps. 121). Saati sitten psalmia 139, joka alkaa sanoilla: ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät, sinä ymmärrät minunajatukseni kaukaa jne…”

Myös Jeesus itse sanoi lähetys- ja kastekäskyssä: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

Muistelen viimeisiä vuosiani töistä kotiin ajaessani Porvoota kohti vastaantulevien ruuhkissa pimeinä marraskuun iltoina. Lauloin usein virttä: ”Ah, sielu, vallita suo Herran ja Isääs turvaa rakkaaseen. Hän taivaan armolla sun kerran, kruunaapi aikaan iäiseen. Ken itsens uskoo Herralle, ei rakenna se hiekalle.” Eniten kulutin säkeistöjä 3 ja 4:”Parempi vähän vaivaa kantaa ja luottaa Herran hyvyyteen. Vain siihen tyytyin, mitä antaa, Hän laupiaasti lapsilleen. Ei Isältämme taivaassa tarpeemme ole salassa./ Hän tietää avun ajan parhaan ja neuvonsa on viisahin. Myös sydämemme halun hartaan Isämme tuntee rakkahin. Hän rientää kyllä auttamaan, ennättäin meidät armollaan.”(376; 1938).

Monet uskoon tulleet ovat vakuuttaneet, että vasta sitten heidän silmänsä ovat auenneet ihailemaan myös luonnon kauneutta ja kuuntelemaan lintujen laulua, kun sydän on avautunut vastaan ottamaan Jumalan evankeliumin tuoman vapauden. Aamen.