Marianpäivä

Luuukas 1: 26-38
******************

”Kuulkaa te Daavidin suku, eikö se riitä, että te ihmiset väsytätte, kun vielä minun Jumalanikin itseenne väsytätte: Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”(Jes: 7: 13-14; 1938)

Rukous:” Kristus, Jumalan Poika, turvamme toivottu! Isästä meille koittaa kuin kertoo Raamattu. Hän kirkas on kointähti, mi valoksemme lähti, maanpiiriin pimeään. / Hän tuli taivahasta maailman autuudeks, Neitseestä puhtahasta hän syntyi ihmiseks. Hän kuolon vallan voitti, elämä uusi koitti; ja taivas aukeni. / Suo, Kristus, Herra meille, rakkaus palava, sydämiin usko paina, synnistä luovuta. Taivuta halujamme, Sua että rakastamme, pois vilppi juurita.”(muistin varaisesti; virsi 256)

Marianpäivä katkaisee paaston ajan iloisella viestillä Jeesuksen syntymästä. Evankeliumi alkaa kertomuksella toisesta ihmeestä; siitä, että vanha rouva Elisabet odotti lasta jo kuudennella kuukaudella. Nyt tapahtui toinen, vielä suurempi ihme, jota jokaikinen nuori neitsyt olisi pelästynyt yhtä paljon kuin Maria. Jumala näet lähetti ykkösenkelinsä, enkeliruhtinas Gabrielin Marian pieneen kotiin. Enkelillä oli maailmaa järisyttävä ilmoitus: Maria tulee Pyhästä Hengestä raskaaksi ja synnyttää pojan, jonka nimeksi on annettava Jeesus. VanhanTestamentin tekstissä Jesaja puhuttelee häntä nimellä Immanuel, joka tarkoittaa, että Jumala syntyy ihmiseksi ja ”on meidän kanssamme”.

Miten Gabriel lähestyy köyhää Nasaretin nuorta naista? Hän sanoo: ”Terve armoitettu! Herra olkoon sinun kansssasi!”. Maria oli ”kuin puulla päähän lyöty”, hämmästyksissään, kun ei edes ymmärtänyt, mitä armoitettu tarkoitti. Mutta sen jälkeen, kun enkeli oli kertonut, mihin tehtävään Maria oli valittu, ja mitä hänen pojastaan oli tuleva, Maria uskalsi sanoa: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?” Siihen enkeli antoi selityksen: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut, sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi…., sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanojesi mukaan!”

Joskus takavuosina olen ehdottanut, että Marian päivä voisi olla kaikkien uskovaisten äitien nimikkopäivä. Se oli vain mieleenjohtuma eikä vienyt mihinkään kansalaisaloitteisiin. Se kuitenkin on aina ollut totta, että Maria on varsinkin uskovaisten naisten esikuva nöyryydessä ja Jumalan tahdon mukaisessa elämässä. Meidän oma tahtomme ja omat suunnitelmamme poikkeavat usein Jumalan tahdon tieltä ja johtavat umpikujaan. Enkeli sanoi Paavalille, silloin vielä Saulus Tarsolaiselle, joka lähti tappamaan kristittyjä Damaskokseen: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Saul menetti näkönsä, mutta Herra antoi hänelle osoitteen, missä Saul saisi opastetta uuteen tehtäväänsä. Suoralla kadulla asui Jeesuksen opetuslapsi Ananias, joka kyllä aluksi pelkäsi noudattaa Herran käskyä. Ananiakselle Herra sanoi: ”Mene, sillä hän (Saul) on valittu ase kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen, sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden” . Ananias noudatti Herran tahtoa ja katso, miten kauniisti hän puhuttelee murhamiestä: ”Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä”. Kättenpäällepanon ja siunauksen jälkeen: ”suomukset putosivat Saulin silmiltä, hän sai näkönsä, nousi ja otti kasteen.” (Apt. 9: 1-18; 1938)

Tämän päivän evankeliumista ja muista teksteistä me saamme tiedon, miten toteutuu sana: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Meidänkin on turhaa ja tuskallista ”potkia tutkainta vastaan!” Sen sijaan meidän kannattaa kiittää ja ylistää Jumalaa Marian ja Saulin kanssa siitä, että Jumalan tahto tapahtuu emmekä joudu oman tahtomme kanssa ajamaan purttamme karikkoon, mistä ei helposti pääse pois. Aamen.