Jeesus auttaa hädässä

Matteus 8: 23-27
******************

”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat riemuiten Siioniin, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 51:11; 1938)

Rukous: ”Herra, auta, me hukumme!”(Matt. 8: 25; 1938)

Tänään saarnan aiheena on: ”Jeesus auttaa hädässä!”. Tuo rukous: ”Herra, auta, me hukumme!” on koko kansaamme ajatellen kirjaimellisesti ajankohtainen rukous. Se on ajankohtainen myös yksityisen kristityn kohdalla, koska ajan henkinen ja hengellinen sekavuus masentaa valoon pyrkivän matkamiehen mielen. ”Herra auta, me hukumme!”

Koska tästä päivästä on jo pitkä tovi siihen kun kerattain hain Helsingin Paavalin kirkkoon kappalaiseksi vai oliko kirkkoherraksi, voin kertoa Herran ihmeellisestä johdatuksesta pienen tarinan. Soittelin virsiä virastoon, kun siihen aikaan saarnaava pappi teki tekstiin sopivat virsiehdotukset kanttorille. Minulle vastattiin erittäin koppavasti: ”Mitä sinä tänne haet, kun tämä virka on luvattu NN:lle!” Minä vastasin siihen hämmästyneenä: ”Kyllähän minä tulen, kun piispa on minut asettanut ensimmäiselle vaalisijalle.” Ajattelin, että mitähän varten minä sinne tuppaudun, mutta menen kuitenkin. Kirkossa oli paljon väkeä ja vaalinäytteen jälkeen seurakuntasalissa tarjottiin vaalikahvit. Kun olin saliin menossa, minut pysäytti nuori nainen. Muistan hänet hyvin, sillä hän oli sievän näköinen punaisessa takissa ja seisoi oven suussa. Hän sanoi minulle: ”Minun piti tänään tehdä itsemurha, koska elämäni oli ajautunut umpikujaan. Aamulla herätessäni kuulin äänen, joka sanoi: ”Mene Paavalin kirkkoon!”Tein niin hädässäni. Ajattelin, että eipä siinä mitään menetä. Nyt sain vastauksen: Jeesus auttaa hädässä! Te selititte asian minun sydämelleni. Minun ei tarvitsekaan tehdä itsemurhaa, kiitos teille ja Jeesukselle. Minä uskon Hänen lupaukseensa ja turvaudun täst´edes Häneen!” - Ihme tapahtui, sillä minäkin sain vastauksen miksi kaikesta huolimatta juuri minun piti tulla tänne! Lähdin Porvooseen onnellisin tuntein.

Minun ystäväni Kerttu Salmela oli ollut Paavalissa yli 30 vuotta lehtorina. Siellä kävimme kuuntelemassa opettajaani Osmo Tiililää ja siellä pidin opiskelijana lasten kerhoja. Nyt täytyy useasti rukoilla myös näin: ”Auta Paavalin seurakuntaa hukkumasta!” Vaikka Raamattu osoittaa, että Jumala säilyttää siemenen tahi pienen kannon seillä, missä joskus on kasvanut Jumalan pelto.

Päivän evankeliumi kertoo, miten Jumala tyynnyttää fyysisen, henkisen sekä hengellisen myrskyn. Hän sanoo vain sanan, ja myrsky tyyntyy! - heti! Evankeliumissa kerrotaan, miten Gennesaretin järvellä puhkesi myrsky yht´ äkkiä, mikä lienee siellä ollut tavallista. Oppilaat pelkäsivät hukkuvansa, mutta Jeesus vain nukkui. Siksi tuo rukous: ”Herää Herra, me hukumme!” Hätä ei lue lakia! Jeesus nuhteli myrskyä, ja tuli tyven. Jeesus nuhteli myös opetuslapsiaan sanoen: ”Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita!”.

Tuo ajatus pelkäämisestä on sekä Vanhan Testamentin että Paavalin kirjeessä Korinttolaisille tämän päivän teksteissä. Jumala kehottaa Jesajan kautta estämään pelkoa muistelemalla Herran tekoja ja avunantoja pitkän erämaavaelluksen aikana . Jos Olemme ”Herran turvissa” ja Jumalan lapsia, ei tarvitse pelätä tulevia vainoja eikä kuoleman vaaroja, joissa apostoli Paavalikin kertoi olleensa Aasian matkalla. Siitä kertovat monet virret ja laulut, kuten tämä tuttu virsi: ”Siion, apus ainoastaan on vain Herra Jumala. Niinkuin Isä hoitaa lastaan, niin Hän holhoo minua... /Vaikka peljättääkin myrskyt, vaikka aallot haahtees lyö. Upottaa sua ei voi tyrskyt, eikä peittää kuolon yö, Jeesus matkassa kun on, Siion, ole pelvoton! Haahtesi Hän rantaan johtaa, vaikka mitkä vaiheet kohtaa.”(V.v.:168: 1-2) .Aamen.