Herran syntymä on lähellä

Matteus 1: 18-24
*****************

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkooon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon: Herra on lähellä”(Fil. 4:4)

Rukous: ”Soi Isä, kiitoksemme aina armostas. Kun Vapahtajaksemme annoit ainoas. Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme kuolon kahlehista. / Myös Kristus, armon tuoja, kiitos tulostas. Ja kaiken uudeks´ luoja, Henki laupias! Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme kuolon kahlehista!” (V.v. 24: 6-7)

Maailmassa on sellainen sanonta, että: ”Otetaan ilo irti elämästä!” Tarkemmin lausetta tutkittaessa tuo sanonta on mieletön. Eihän iloa pidä ottaa irralleen. Vai voisiko sanonta tarkoittaa jotain ostettua iloa? Yhden hetken tai illan iloa. Filippiläiskirjeen kirjoittaja on kuitenkin varmaan samaa mieltä, kuin hengellisen laulun kirjoittaja: ”Ilo Herrassa on iankaikkinen vaan! Se ruusu ei lehtiä poista. Jo nuorena riennä se saavuttamaan, ei vertaista ruusua toista.” Uskovaiset opastivat meitä nuorina noilla säkeillä sekä varoittivat siitä ilosta, jonka jälkeen jää paha olo, pettymys tai halu ostaa lisää iloa.

Jumalan lapset iloitsevat Jeesuksen syntymästä. He tietävät, mitä tuo ainutkertainen syntymä merkitsee heille itselleen. He tietävät, että kukaan muu ei voi auttaa eikä pelastaa heitä iankaikkisen elämän osallisuuteen eikä eroon synnistä, joka tekee elämän orjan elämäksi. Olletikin tänä aikana, vuoden 2021 lopussa, kun koko maailma ja sen ihmiset ovat pelkojen vallassa, koska kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää. Profeetta Sefanja vakuuttaa kolmannessa luvussa: ”Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: ´Älä pelkää, Siion, älkööt kätesi hervotko. Herra sinun Jumalasi on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.´”

Tämän sunnuntain evankeliumi kertoo Mariasta ja Joosefista. Jumala oli valinnut kaikista maailman naisista Marian Poikansa äidiksi. Joosef taas oli valinnut Marian morsiamekseen. Unessa enkeli ilmestyi Joosefille, joka näytti olevan uskovainen mies, ja sanoi Hänelle: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Joosef oli kuuliainen ja otti Marian huostaansa eli vaimokseen. Daavidin sukulaisena Joosef sitten lähti Marian ja aasin kanssa Daavidin kaupunkiin, Beetlehemiin verolle pantavaksi.

Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa. Uskovaisten ilo syntyy, kun he käsittävät ja sisäistävät evankeliumin sanoman omalle kohdalleen. Jeesus on paitsi Israelin kansan, myös yksilön Vapahtaja. Johannes korostaa pienoisevankeliumissa: ”...ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Niinpä meillä on oikeus uskoa, että Jeesus on ”minun Herrani, joka on lunastanut minut synnin, kuoleman ja pahan vallasta ei kullalla, eikä hopealla, vaan pyhällä kalliilla verellänsä...” (Luther)- Ilo syntyy evankeliumin saarnan alla, kun syntiselle julistetaan synnit anteeksi ”Jeesuksen nimessä”.

Mielissämme voimme seurata Marian ja Joosefin matkaa Beetlehemiin. Voimme samaistua heihin, jotka tulivat kumartamaan pientä lasta Beetlehemin tallissa. Lapin profeetta L.L.L. sanoo, että ”uskovaisissa on tallin haju”, siksi maailman ihmiset kaihtavat heitä. Epäuskoiset kuvittelevat, että tallin haju tarttuu, mutta jos niin tapahtuisi, ”enkelit taivaassa iloitsevat yhdestäkin, joka tekee parannuksen”, ja uskoo Jeesukseen. Eipä siinä vahinkoa sattuisi, vaan syntyisi sydämeen uusi elämä Jeesuksen omana. Aamen.