Herran palveluksessa.

Luukas 5: 1-11
****************

””Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat! Hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa ilosanoman, joka julistaa pelastusta ja sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on Kuningas!”(Jesaja 52: 7; 1938)

Rukous: ”Kun Sanas saarnassa tuon julki totuuttasi, niin suo mun puhtaana se tuoda laumallesi. Niin sanas siemen suo mun kylvää sydämiin, se että viljan tuo, ja kasvun kaunihin. / Kun muille neuvoa, saan taivaan tien mä kaidan, suo, että kulkea mä itse sillä taidan. Suo välttää synnin työ ja himot maailman, niin etten maahan lyö, mit´ itse rakennan.”(V.v. 468: 6-7)

Raamattu kertoo sekä Vanhassa että Uudessa Teatamentissa ihmisistä, jotka Herra on lähettänyt työhönsä. Muistamme, miten Herra kutsui uskon isän Aabramin karjansa keskeltä, miten Hän kutsui Mooseksen, joka myös oli appensa laitumen hoitajana. Vanha Testamentti puhuu myös valinnoista, kuten kuninkaitten valinnat tuomari Samuelin toimesta. Sitten muistamme ehkä profeetoista ”profeettojen kuninkaan” Jesajan, ”vanhurskauden profeetta” Aamoksen ja ”Kärsimyksen profeetta” Jeremian. Profeetat joutuivat usein kärsimään marttyyrikuoleman, koska he menivät Jumalan asialle rohkeasti nuhtelemaan synnistä ja epäoikeudenmukaisuudesta kansalaisten keskuudessa hallitsijoitten väärämielisyyden vuoksi. Hesekiel kertoo myös sellaisista profeetoista, jotka olivat itse korottaneet itsensä profeetoiksi, mutta joita Herra ei ollut kutsunut työhönsä. Heiltä yleensä puuttui nöyryys ja rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Myös viimeinen vanhan liiton profeetta Johannes Kastaja sai kärsiä totuuden puhumisesta marttyyrikuoleman. Danielin Herra pelasti suurten ihmetekojen kautta.

Tänään on ”Apostolien päivä”. Se kertoo Uuden Testamentin todistajista. Apostelloo-verbi tarkoittaa lähettämistä . Apostolit (lähettiläät) olivat ensinnäkin Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijä-todistajia. He joutuivat lähtemään Jerusalemin vainoissa v. 40 ja Jerusalemin hävityksen jälkeen v. 70 hajalle, kuka etelään, kuka itään, kuka länteen. Uuden Testamentin kieli oli kreikka. Se oli Rooman valtakunnan yleiskieli ja siksi edisti evankeliumin leviämistä nopeasti ”maailman ääriin asti”. Kristinuskosta tuli vainoista huolimatta, ja ehkä juuri niiden ansiosta valtion uskonto 300-luvulla. Suomeen ”Herran Henki” tuotiin 1000-luvun alussa.

Apostolit joutuivat myöskin paljon kärsimään todistuksensa vuoksi. Apostolit Paavali ja Pietari surmattiin jo Neron vainoissa v. 64. Jeesuksen ennustuksen mukaan vain Johannes kuoli ilman marttyyriutta, vaikka joutuikin olemaan Patmos saarella vangittuna.

Tämä kertaus osoittaa, että Jeesuksen todistajat tulivat Jumalan kutsusta omista ammateistaan lähettilään töihin. Matteus kertookin, että Jumalan omat ovat niinkuin aarrekammio, josta Jumala nostaa esille ”vanhaa ja uutta”. Matteus oli itse ollut tullimies, joten hän osasi kirjoittaa muistiin asiat, ja kertoo ne seikkaperäisesti omassa evankeliumikirjassaan.

Usko syntyy evankeliumin kuulemisesta. Me kaikki Jumalan lapset olemme saaneet kasteessa valtakirjan toimia Jumalan sanan ”verkon” heittäjinä maailman mereen. Maailman lopussa enkelit nostavat verkon rannalle ja poimivat sieltä elävät kalat ja siirtävät ne ”armon lasiseen mereen”, rauhan maahan. Johannes kirjoittaa, että kukaan ei taida laskea sitä joukkoa, joka kokoontuu Jumalan valtaistuimen eteen veisaamaan uutta virttä iankaikkisesta iankaikkiseen. ”Oi, jos sinne minäkin, murheen maasta pääsisin!” Aamen.