Palmusunnuntai

Johannes 12: 12-24
****************

”Herra, Herra on antanut minulle opetuslasten kielen, niin, että minä voin sanalla virvoittaa väsynyttä. Hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla.” (Jes. 50: 4; 1938)

Rukous: ”Siis hartahimman kiitoksen mä, Jeesus, sulle kannan. Suo, että sulle sydämen tään turmeltuneen annan. Oi elon uuden antaja, kun sydän sortuu rinnassa, mun ole sydämeni. Sä ole kunniani mun, suo, että sulle antaudun iäksi kaikkineni.”(V.v. 47: 3)

Palmusunnuntai on saanut oletettavasti nimensä tästä evankeliumin kohdasta: ”Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät Häntä vastaan ja huusivat:”Hoosianna, siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas.”

Meillä Suomessa on perinteisesti korvattu palmunoksat pajunoksiin, joissa tähän vuoden aikaan on jo suloisia valkoisia kissoja, mitkä myöhemmin keväällä muuttuvat keltaisiksi heteiksi. Näihin pajunoksiin karjalan ortodoksit ja myöhemmin myös Suomen luterilaiset ovat tehneet kauniita koristekukkia silkki-tai kreppipaperista. Lapset tuovat virpomisvierailulla varsinkin isovanhemmilleen ja muillekin ihmisille kevään iloa ja toivoa.

Palmusunnuntain evankeliumi kertoo Jeesuksen tulosta Jerusalemiin, missä Hänen tuli ennustusten mukaan kärsiä ja kuolla meidän syntiemme vuoksi. Jeesus itse oli puhdas ja viaton. Muuten Hän ei olisi kelvannutkaan lunastamaan meitä ”synnin, kuoleman ja pahan vallasta”. Luther selittää toisen uskonkappaleen kohdassa: ”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, minun Herraani, joka on lunastanut minut kadotetun ja tuomitun ihmisen ei kullalla eikä hopealla, vaan viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan, että minä Hänen omansa olisin...” Luther on taas varmaan lainannut ajatuksen Pietarilta, joka kirjoittaa: ”… tietäen, ettette ole millään katoavalla, ette hopealla ettekä kullalla lunastetut truhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,...” (I Piet. 1: 18-19) Pietari vielä lisää, että tämä tapahtuma oli ennaltatiedetty jo ennen maailman perustamista.

Palmusunnuntai on tekstien mukaan kiitoksen ja ylistämisen juhlaa. Siitä kadulta pelastettu Toini kirjoitti laulussaan: ”Tässä turhasta kiitänkö vielä, kadotuksesta nostettu; Ole kiitetty Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty.” Monet meistä kipujen ja vaikeuksien, sodan ja erimielisyyksien keskellä kulkevat Jumalan lapset emme aina jaksa kiittää, vaikka tiedämme, miten paljon meitä on taivaasta rakastettu ja kannettu huolta. Siksi turvaudumme lupaukseen, jonka kiitosvirressään Toini jatkaa: ”Mutta taivaassa parhaiten kiitän, kun on turmelus riisuttu. Ole kiitetty Herrani Jeesus, ole kiitetty kiiteetty.” Myös monissa muissa hengellisisä lauluissa on sama ajatus: ”On täällä usein kanteleet, pajuissa murheen riippuneet, ja juosseet kyyneleemme. Vaan isänmaassa uudessa, Siionin kirkkaudessa taas soivat kanteleemme. Myös soipi kanteleeni mun, kun risti vaihtuu kruunuhun; ja haihtuu kyyneleeni iäiseen autuuteeni”(O.H.Jussila)

Tänään aloitamme ”hiljaisen viikon”. Muistelemme ja lähestymme hetki hetkeltä lunastuksen suurta päivää. Tahdomme kulkea Jeesuksen askelissa ja oppia Häneltä. Jesaja luvussa 53 kuvaa, miten urhoollisesti Jeesus kesti kuuliaisuustehtävässään. Käymme Getsemanessa rukoilemassa Jeeuksen kanssa maailman rakkauteen joutuneille pelastusta; myös omalle kansallemme, joka on jo joutunut kauas Jumalan armon ja rakkauden lähteeltä. Rukoilemme, että Herra armahtaisi meitä Poikansa ristinkärsimysten ja kuoleman tähden. Päivän evankeliumi loppuu niin kauniisti: ”Ellei nisun jyvä kuole, se jää yksin, mutta kun se kuolee, se kantaa suuren sadon.” Kiitos olkoon Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle suuresta armosta ja rakkaudesta meitä langenneita kohtaan. Aamen.