Kuninkaasi tulee kunniassa.

Luukas 21: 25-36
******************

”...tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette kullalla ettekä hopealla lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan...”(I Piet. 1: 18-19, 1938)

Rukous: ”Sun seurakuntas odottaa, kuin kauan viivyt vielä. On ahdistusta täynnä maa ja hurskaat huokaa siellä. Ah, koska kuivaat kyyneleet, ja vaivastamme lopun teet? Jo joudu, Herra Jeesus!”(V.v.:11:1)

Joulun alla on monenlaista odotusta. Lapset odottavat joulupukkia ja hänen tuomiaan lahjoja. Monet aikuisetkin odottavat joulua lahjojen ja syömisten vuoksi. Emännät valmistelevat joulun ruokia ja siivoavat nurkkiaan. Entisinä aikoina kuurattiin asuinhuoneitten lattiat ja sauna joulukuntoon. Joulu ja juhannus olivat kaikenlaisen kuurauksen väärttejä niin, että ihmiset juhlan tullen olivat aivan uupuneita. Lopuksi tuotiin sisälle joulukuusi ja juhannuksena koivut. Sitten voi juhla alkaa.

Viime vuosikymmeninä joulunvietto ja joulun odotus ovat maallistuneet. Monet eivät ollenkaan halua muistaa joulun varsinaista sanomaa. ”Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin. Nuo rikkaan täyttää aatokset ja mielen köyhänkin. Suun ruoka, juoma , meno muu, laps hankeen hukkuu, unhoittuu.”

Jeesus itse kertoo evankeliumeissa toisesta tulemisestaan. Hän kertoo minkälaisia merkkejä on Hänen tulonsa edellä. Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Ahdistus ja epätoivo täyttää kansojen mielet. Kaikki pelkäävät, mitä tuleman pitää. Meri ja aallot pauhaavat, taivaitten voimat järkkyvät. Silloin Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan. Jeesus vakuuttaa kuitenkin, että Hänen omansa saavat silloin nostaa päänsä ja iloita, koska heidän vapautuksensa aika tulee. - Ennen päivän tekstiä Luukas on juuri kertonut sen osan Jeesuksen puheesta, missä Herra varoittaa menemästä väärien opettajien perässä, ja siitä miten opetuslapset joutuvat vainojen keskelle tunnustaessaan Jeesuksen nimeä.

Voi olla, että ennenkin historian aikana on näin monta yhteneväistä asiaa Jeesuksen ennustuksen kanssa kuin juuri nyt, meidän aikanamme. Me kuulemme jatkuvasti sanomia sekä maailmalta että omasta maastamme, että kristittyjen olotila kapenee ja todennäköisyys vainojen puhkeamiseen on käsillä. Monet väsyvät ja luopuvat uskosta. On myös lisääntyvässä määrin opettajia, jopa kirkon sisällä, jotka sekoittavat ihmisten päät ja sydämet erilaisilla sekauskontojen ilmaistarjouksilla ja avartavat Jumalan valtakunnan rajat ihmisrakkauden nimissä.

Me arat ja Jumalan armosta riippuvaiset rukoilemme että Jeesus todella tulisi vapauttamaan meidät maailman pauhinan keskeltä uuden isänmaamme rauhaan ja iloon. Pyrimme lähelle Vapahtajaamme ja Hänen lämmintä sydäntään. ”Hänen haavojensa kautta me olemme paratut.” Virren kirjoittaen sanoin: ”...Jeesuksen veren pesoa tarvitsen saada nytkin.” Luther opetti, että meidän tulee palata kasteen armoliittoon joka päivä. Sillä taipumustemme vuoksi me teemme syntiä uskovinakin sekä ajatuksin, sanoin että teoin. Mutta me emme enää rakasta synnin tekemistä niinkuin ollessamme epäuskon tilassa, vaan vihaamme syntiä ja kilvoittelemme uskossa. ”Minä kilvoittelen, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.”(Pli) - Kun synnit on anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, ei tarvitse pelätä, sillä ”Jeesus tulee noutamahan omiansa kotio.” Aamen.