Itsensä tutkiminen

Matteus: 23: 1-12
****************

”Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla, mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” (Snl.:28:14; 1938)

Rukous: ”Silmäisi eteen, Jeesus, tuon sydämeni syyllisen ja paljastan sen kurjuuden, silmäisi eessä, Jeesus./ Silmiisi katson, Jeesus. Jos tuomionkin kuulisin, niin katson hyljättynäkin silmiisi helliin, Jeesus.”(V. 288: 1,4)

Nykyisin puhutaan ”totuuskomissiosta” ja ”totuusseerumista”. Kummastakaan käsitteestä en ole varma, mitä ne tarkoittavat. Sen tiedän, että katsoa totuutta itsestään silmästä silmään, on äärimmäisen vaikea ilmiö. Monet meistä kertovat mielellään totuutta toisista ihmisitä, mutta välttävät katsomasta itseään peiliin. Tai jos katsovat, unohtavat mielellään näkemänsä totuuden.

Vanhemmassa kasvatuksessa sekä vanhemmat että opettajat yleensä kertoivat lasten ja nuorten tekemistä virheistä. Sanottiin, että niiden kertominen auttaisi nuorta tekemään parannusta. Myös vanhempi psykologia opetti, että virheistä oppii siten, että virheet vähenevät miinusmerkkien myötä. Positiivinen psykologia opettaa päinvastoin, että kiitos onnistumisen askeleista tukee enemmän kuin moite virheistä. Totuus voisi olla se, että ihminen tarvitsee sekä kiitosta että moitetta pysyäkseen oikeilla raiteilla.

Uskomisen kannalta tärkeätä on myöntää syntisyytensä Jumalan edessä. Johannes sanoo päivän epistolassa: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme Hänet valehtelijaksi, ja Hänen sanansa ei ole meissä.”(I Joh. 1: 8-10) Monet tosin eivät edes tiedä, mikä on syntiä, koska eivät ole saaneet kristillistä kasvatusta, eivätkä tunne Jumalan Sanaa edes käskyjen osalta.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuttelee ja neuvoo seuraajiaan. Hän sanoo mm., että vaikka kuuntelemme fariseusten ja kirjanoppineitten opetusta ja teemme niiden mukaan, emme kuitenkaan saa seurata heidän tekojaan. Fariseukset nimittäin etsivät kaikessa tekemisessään omaa kunniaansa ja pönkittävät itsetuntoaan kuvittelemalla olevansa parempia kuin muut. Sana fariseus nimittäin tarkoittaa korokkeelle asettautujaa. He katsovat muita ylempää ja sälyttävät kansan niskaan taakkoja, mutta eivät auta niitä kantamaan. Heidän ajatttelunsa käy hyvin ilmi tästä lauseesta: ”Tyhmä kansa, joka ei lakia tunne” seuraa Jeesusta, oppimatonta puusepän poikaa.

Jeesus on syntisten Vapahtaja. Hän sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ´ Laupeutta minä tahdon enkä uhria.´ Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”(Matt. 9: 12-13)

Siionin laulaja sanoo meille, liiaksi syntejämme tuijottaville itsemme tutkistelijoille: ”Älä rakas veli, sisko katso omaa sydäntä. Se on aivan kylmä, kolkko, turmeltu ja ynseä. / Katso sitä Veriylkää, jok´on täynnä rakkautta. Siitä syntinenkin löytää sydämeensä iloa. / Viat, synnit, heikkoudet ovat kaikki anteeksi, Sanan kautta upotettu, armon mereen iäksi.”

Me syntiset Jeesuksen seuraajat olemme oppineet elämän aikana, että Jumalan armo kasvattaa meitä panemaan pois omia syntejämme ja luottamaan siihen, että saamme hitaasti mutta varmasti edetä kohti kotirantaa, jossa syntinen matka-asu ei enää meitä paina, vaan meillä on ”puhdas puku yllä” ja täysi vapaus kaikesta pahasta. Aamen.