Kadonnut ja jälleen löytynyt

Matteus 9:9-13
***********************

”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksiannetut, jonka synti on peitetty. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa, ja jonka hengessä ei ole vilppiä.” (Ps. 32: 1-2; 1938)

Rukous: ”Anteeksi anna kaikki tyynni, Kristuksen tähden syntini ja syyni. En tietäni voi itse ohjata, siis minua, oi Isä johdata.”

Tämän päivän aihe oli aikaisemmin: ”Tuhlaajapojan sunnuntai”. Toisen vuosikerran evankeliumissa kerrotaan kahdesta pojasta, joista nuorempi tahtoi perintönsä etukäteen ja tuhlasi sen maailman markkinahumussa. Siinä kerrotaan myös ihmeellisestä isästä, joka otti takaisin tuhlaajalapsensa ja antoi hänelle uudelleen lapsen oikeudet. Isä valmisti vieläpä suuret paluujuhlat, johon valmistettiin kokonainen vasikka juhla-ateriaksi. Vanhempi veli ei ihastunut, vaan murjotti ja syytti isää puolueellisuudesta.

Ensimmäisen vuosikerran evankeliumissa kerrotaan, miten hyvä paimen etsii lampaitansa ja jos yksi on eksyksissä, hän jättää jo lammastarhassa olijat ja lähtee etsimään sitä kadonnutta, lääkitsee sen ja tuo takaisin tarhaan.

Vanhempi veli ja jo löydetyt lampaat edustavat terveitä, jotka eivät tarvitse parannusta. Sen sijaan kadonnut tarvitsee kipeästi apua.

Tämän päivän evankeliumi kertoo publikaanista, jonka Jeesus kutsui seuraamaan itseään. Tullimiehen nimi on Matteus, toiselta nimeltään Leevi. Jeesus sanoi hänestä toisaalta: ”Niin on jokainen kirjanoppinut, joka tulee Jumalan valtakuntaan, niinkuin aarteenhaltija, joka tuo esille vanhaa ja uutta.” Matteus oli luku- ja kirjoitustaitoinen kirjanpitäjä, joka kirjoitti pisimmän ja seikkaperäisimmän evankeliumin Jeesuksen elämästä. Hänen kirjansa alussa on myös sukuluettelo, joka osoittaa Jeesuken polveutuneen kuningas Daavidista.

Kuningas Daavid tulee myös esille tämän päivän teksteissä. Päivän keskeinen aihe on Jumalan anteeksiantamus, jota ilman emme voi päästä Taivaaseen. Daavid oli tehnyt suuren synnin. Profeetta Naatan lähetettiin puhuttelemaan Daavidia, ja Daavid nöyrtyi parannukseen. Hän kirjoitti seitsemän katumuspsalmia, joista tunnetuin on tämä Psalmi 32, jonka alkusanat ovat valitsemassani johdannossa: ”Autuas se, jonka rikkomukset on anteeksiannettu ja, jolle Jumala ei lue hänen syntejänsä.”

Tämän päivän tekstit panevat meidät itsekunkin kyselemään itseltämme: Olemmeko Jeesuksen seuraajia jo, vai vieläkö kuljemme tuhlaajapojan reissuilla. Isä särki jokaisen tuhlaajalapsensa tähden sydämensä, kun uhrasi ainoan Poikansa löytääkseen ja valmistaakseen meille pääsyn luoksensa, kotiin! Jos tarkkaan kuuntelemme tuhlaajapojan tuntemuksia ”vieraalla maalla”, ei varmaan ollut mukavaa syödä sianruokaa ja harhailla työttömänä ilman kotia. Muistui mieleen Isä ja koti. Lopulta mieli nöyrtyi lähtemään ja syntyi päätös, että vaikka rengiksi pääsisi.

Rakas Taivaallinen Isämme kutsuu meitäkin Jeesuksen nimessä lähestymään kotia ja anomaan anteeksiantamusta Jeesuksen veressä. On kuulemma niin suuri ilo taivaassa, että enkelitkin laulavat ylistystä, kun yksikin syntinen kääntyy. Ehkä se yksi kadonnut olen minä tai Sinä? Aamen.