Pyhän Hengen odotus

Johannes 17: 18-23
************************

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksesssa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksiantamus hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef.: 1: 3,7;1938)

Rukous: ”Sun Henkes, Herra laupias, myös meille anna armostas. Sen anna meitä johdattaa, Sun kaitaa tietäs taluttaa.”(V.v.: 99: 6)

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus jatkaa ”ylimmäispapillista rukoustaan”. Tässä tekstissä Hän sanoo, ettei Hän rukoile ainoastaan opetuslastensa puolesta, vaan kaikkien niiden puolesta, jotka opetuslasten saarnan kautta ja avulla uskovat Jeesukseen. Eli Jeesus sanoo rukoilevansa myös meidän, jälkikristillisen ajan Jumalan lasten puolesta.

Rukouksen aihekin on hyvin ajalle sopiva. Kristityt ovat näet kovin hajanainen seurakunta, toiset jopa arvostelevat toisten kristittyjen ajatuksia ja tekoja. Kaikki kristityt eivät muista, että heillä on sama päämäärä ja sama tie siihen päämäärään. Jeesus itse on tie, joka vie uskovaisensa taivaaseen. Muuta tietä ei olekaan. Jeesus on myös ovi sisälle Jumalan valtakuntaan tai toisin sanoen kaidan tien alkuun. Jeesus rukoilee uskovaisilleen yhdistävää rakkautta. Siihen tarvitaan Jumalan Pyhää Henkeä. Siksi päivän teema on: ”Pyhän Hengen odotus”.

Odottaminen on toisinaan hyvinkin raskasta. Esimerkiksi sairauden tullessa diagnoosin odottaminen on todella pitkäveteistä. Myös äidit tietävät, miten pitkältä odotus tuntuu, jos lapsia ei näy eikä kuulu. Lasten ja myös puolison odottaminen vaikkapa aterialle sovittuun aikaan voi käydä odottajan ”hermoille”. Murrosikäisten lasten odottaminen aamutunneille vie vanhempienkin unen.Varsinkaan jos viestien vaihto ei onnistu.

Jumalan omakin voi joutua joskus vaikeuksiin, joita itse ei osaa ratkaista. Esimerkiksi vaikeissa ihmissuhteissa työpaikoilla, sukulaisten tai läheisten kanssa tulee paljonkin ongelmia, joissa tuntee itsensä avuttomaksi ja arvottomaksi sanomaan mitään. Silloin odotamme viisautta ylhäältä, Jumalan Henkeä. Joskus joudumme jopa kiukuttelemaan Herralle, että asiat ovat pahasti jämähtäneet paikoilleen, eikä ratkaisua löydy. Jaakob kirjoittaa: ”Jos joltakin puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa auliisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan”(Jaak. 1: 5)

Johannes kirjoitta evankeliumissa: ” He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus.” Nykyisin kuulee harvoin puhetta ”maailman lapsista” ja ”Jumalan lapsista”. Vaikka jokainen tietää, että Jumalan tunteminen on vähentynyt minimiin. Monet eivät ollenkaan opeta lapsilleen kuka Jeesus on, ja mitä Hän on tehnyt edestämme. Kaikki eivät edes ole kiinnostuneita ”Jumalan lapseksi pääsemisesta”, joka omassa nuoruudessamme esitettiin ihmisen ”kalleimmaksi asiaksi”.

Evankeliumissa Jeesus lupaa lähettää omansa maailmaan, samoin kuin Isä oli lähettänyt Poikansa maailmaan. Maailmassa ollessaan Jumalan lapset levittävät kutsua armon ja rauhan valtakuntaan; pois turvattoman ja kylmän ihmismassan keskeltä. Tähän tehtävään he totisesti tarvitsevat Pyhän Hengen viisautta ja voimaa. Aamen.