Tuomiosunnuntai

Matteus 25: 31-46
*****************

”Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot; mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi seistä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean, ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.”(Malakia 3:2-3; 1938)

Rukous: ”Jeesus rakas, pidä mua aina rakkaudessas, etten sua unhottaisi kun sä viivyt vähän viel´/ Anna uskon rohkeutta, aina sydämelleni, pidä toivo elävänä rinnassani palava. / Ikävöiden sitä päivää odotan minä matkalla, koska Ylkä ilmestyypi kunniansa voimalla. / Silloin tiedän pääseväni matkan vaivoista lepäämään: Isänmaahan ihanahan, taivaalliseen kunniaan.” (V.SL.:81: 2-3)

Elämän aikana tulemme jokainen monta kertaa tuomituksi. Jos lapsi kasvaa huonossa ilmapiirissä, hänet saattavat jo omat vanhemmat tai sisarukset tuomita sanomalla: ”Ei sinusta tule koskaan mitään”. Samat sanat on moni koululainen kuullut opettajaltaan ja joltakin muulta tärkeältä aikuiselta. Meidät on saatettu tuomita toveripiirissä, urheilussa, opiskelussa ja oikeuslaitoksessa. Monet, monesti tuomitut istuvat vankilassa tai ovat menettäneet mielenrauhansa ja mielenterveytensä kovien ja kylmien ihmisten viidakossa.

Kaikista pahinta tuomiovaltaa käyttävät itseään uskovaisina pitävät ihmiset. He käyttävät henkistä ja hengellistä väkivaltaa toisia taivaantien taapertajia kohtaan. Jeesus puhutteli kovin sanoin fariseuksia, jotka tuomitsivat Jeesuksen seuraajat: ”Se on tyhmä kansa, joka ei ymmärrä lakia”. Matteus 23 on täynnä Jeesuksen puhetta heille. He ovat kuin valkeaksi maalatut haudat, täynnä kuolleita luita. He sälyttävät raskaita taakkoja ihmisten harteille, mutta eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. He ovat sokeita taluttajia, jotka siivilöivät hyttysiä, mutta nielevät kamelin. He antavat kymmenykset mintuista, tilleistä ja kuminoista, mutta hylkäävät sen, mikä laissa on tärkeintä, oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden. Toisessa kohdassa Jeesus, samoinkuin Johannes Kastaja, käyttää hengellisen tuomiovallan käyttäjistä nimitystä ”te käärmeet, kyykäärmeitten sikiöt, kuka teitä on neuvonut välttämään tulevaista vihaa”.

Meidänkin maassamme on paljon ”hengellisiä herroja”, jotka ovat ottaneet itselleen tuomiovallan. Itsekin olen saanut olla sellaisen kohteena. Silloin on hyvä tarttua Jumalan sanaan, Raamattuun, ja katsoa sen antamasta peilistä omaa tilaansa. Jos Jumalan sana tuomitsee omantuntomme, Hän tarjoaa samalla mahdollisuuden, kuten tämän päivän epistola kertoo: ”te olette käyneet uudenliiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.”(Hebr. 12:24) . Meillä on mahdollisuus rukouksessa kääntyä armoistuimen eteen ja saada synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen pyhässä veressä. Pyhä Henki on se tuli, joka puhdistaa hopean ja kullan sydämessämme ja saamme jatkaa matkaa vapaina ”armolapsina”.

Tuomiosunnuntain tekstin edessä rupeaa helposti ajattelemaan, että Lutherin opetus ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen ansion perusteella” on väärä. Ilman Jumalan Hengen ohjausta ajaudumme helposti tekojen tielle. Jeesuksen oikealle puolelle asettamat lampaat eivät kuitenkaan tiedä tehneensä mitään hyvää. Heissä toteutuu Jeesuksen sana: ”Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä.”sekä: ”Ja kun hyvää teet, älköön oikea kätesi tietäkö, mitä vasen tekee.” Me olemme kokeneet paitsi noita tuomioita, myös hengellisiä isiä ja äitejä, jotka hädän tullen osaavat huomaamattaan tukea ja auttaa kivuissa ja kärsimyksissä ja ihmisten tuomioitten alla rimpuilevaa matkatoveria. Heitä muistelemme ja siunaamme muistoissamme. Jo viisas Salomo sanoi: ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” Myös psalminkirjoittaja rukoilee: ”Anna minulle opetuslapsen kieli, että voisin heikkoja lohduttaa.” Rukouksena käyttämäni Siionin laulu jatkuu: ”...niin en pelkää tuomiolla, kun oon Yljän puvussa. Nimeni on kirjoitettu elävitten kirjassa.”

Kun Jeesus tulee, kaikki tuomitaan vanhurskaasti ja lopullisesti. Aamen.