Antakaa toisillenne anteeksi.

Matteus 18:15-22
*********************

”Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä” (Matt. 18:20; 1938)

Rukous: ”Ah, armon Herra suloinen, mun kuule huutoani. Kun tulen oves etehen ja puhun puutteitani. Mun hätäni sydäntäni, ahdistaa nöyrtymähän, anteeksi pyytämähän.”(V SL.:14)

Isämeidän-rukouksessa on vaatimukselta tuntuva rukous: ”Anna meille anteeksi meidän velkamme, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velallisillemme.” Samanlaiselta vaatimukselta tuntuu myös Jeesuksen kertomus suuresta velallisesta, joka sai anteeksi kuninkaalta nuo tuhansien leivisköjen velat, mutta meni kurkusta kuristaen vaatimaan työtoveriltaan muutaman denarin velkaa takaisin. Kuningas peruutti oman anteeksiantamuksensa kuullessaan tuosta ja pani velallisen vankilaan, josta tämä ei pääsisi pois ennenkuin maksaisi viimeisenkin roposen. - Me yleensä kuulemme Jumalasta väitteitä, että hän on pelkästään armollinen Isä, joka ei vaadi lapsiltaan yhtikäs mitään, nuo Jeesuksen vedot tuntuvat antavan aivan toisenlaisen kuvan Jumalasta.

Lempeä, anteeksiantavainen mieli on lapsen mieli. Harva lapsi, jos kukaan, kantaa kaunaa tai vihaa. Sellainen mieli on monella aikuisella. Lapsi annetaan meille esikuvaksi tässäkin asiassa. Vieläpä sellaisissa tilanteissa, jossa omat vanhemmat kohtelevat lasta huonosti, lapsi puolustaa heitä ulkopuolisia tuomitsijoita vastaan.

Päivän evankeliumissa on ”Jeesuksen kirkkolaki”. Jeesus neuvoo , että se, jolla on pienempi taakka (eli uhri) menemään sen tykö, joka on tehnyt pahaa. Jeesus neuvoo ensin keskustelemaan asiasta kahden kesken. Jos pahantekijä ei pyydä anteeksi, voi ottaa toisenkin neuvottelemaan ja lopulta viedä asian seurakunnan eteen.

Anteeksiantamus on vaaatinut Jumalalta suuren hinnan. Jumalan Pojan veri on vuodatettu, että me ihmisparat saisimme synnit anteeksi. Kun ihminen saa kuulla omalle kohdalleen vapahduksen evankeliumin, luvan uskoa syntinsä anteeksi, se on elämän ihanin asia. ”On päästetty se taivaassa, mi päästettihin täällä, - ja sidottu on taivaassa, mi sidottihin täällä. Ei tule siellä kanteeksi, mi saatiin täällä anteeksi, näin lausui Kristus itse.”

Sitävarten on perustettu tänne maan päälle Jumalan seurakunta, ”armonhuone”(Luther), minkä keskellä on ”armoistuin”, Jeesus itse, että voimme konkreettisesti saada pahat tekomme anteeksi. Mutta ensikädessä on niinkuin, että siskot ja veljet voivat sopia myös keskenään viemättä asiaa seurakunnan eteen, kuten Luther sanoo: ”Katso, miten ihana aika, kun sisar voi sanoa sisarelle ja veli veljelle: ´Sinun syntisi ovat anteeksiannetut´.”- Missä näet kaksi tai kolme kokoontuu Jeesuksen nimessä, siinä Hän itse on paikalla. Näinhän me uskomme myös ehtoollisessa tapahtuvan.

Kuten Pietarin kysymyksestä ilmenee, jatkuva anteeksiantaminen usein rikkovalle ihmiselle on vaikea prosessi. Joskus sitä ajattelee perheessäkin, että äiti ja isä ovat automaattisesti anteeksiantavia ihmisiä toisilleen ja lapsilleen. Vanhempi ja puolisokin väsyvät usein. Siksi Jeesus (Luukkaan mukaan) lieventää tilannetta sanomalla: ”Jos veljesi katuu, anna hänelle anteeksi”. Jos pahantekijä ei kadu tekosiaan, voi ihmisjärjen mukaan tapahtua jopa paatumus, joka voi johtaa väkivallantekoihin.

Tärkeintä siis anteeksiantamisessa ja pyytämisessä on mieliala, eli halu elää sovinnossa ja rakkaudessa, ei riidoissa. Jumala on luvannut auttaa Pyhän Henkensä kautta puhumaan kauniisti ja välttämään turhaa suukopua. Tähän viittaavat myös päivän muut tekstit. Amen.