Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:163072 kpl

Jumalan sanan kylvö.

Johannes 4: 31-38
******************

”Niinkuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa, vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee, se ei tyhjänä palaa.” (Jes. 55: 10-11)

Rukous: ”Tää kova sydän, Jumala, murra sä Henkes voimalla. Maailman esteet revi pois, niin, että siemen kasvaa vois. Armossas anna satoa, suo minun kuolla uskossa.” (V.v. 134: 7)

Nykyisin kuulee paljon rumia sanoja. Ne eivät ole Jumalan sanoja. Opettajat ovat jo muutamia vuosikymmeniä kärsineet kouluissa nuorten kielenkäytöstä. Jos niistä varoittaa, ne lisääntyvät ja usein kääntyvät opettajaa vastaan. Istuin kerran Helsingin ratikassa ja kuulin tyttöjen käyttävän v:llä alkavaa sanaa joka toisena sanana. Varoitin sitten omassa koulussani eräällä luokalla tämän sanan käytöstä esimerkin avulla. Ei kauaa kestänyt, kun joku valitti ylemmälle tasolle minusta, että olin käyttänyt tätä nykykirosanaa joka toisena sanana. Sanoilla valehtelu ja leikkiminen on myös yksi kiusaamisen muoto, joitten seurauksia on vaikeaa puhdistaa. Henkinen ilma saastuu.

Jumalan sanan kylvö on eri asia. Jumalan sana antaa voimaa ja puhdistaa ilmaa. Muistan lapsuudesta, kun istuin seuroisssa, ja jotkut vanhemmat ihmiset näyttivät aivankuin syövän sanat, jotka tulivat puhujan suusta. Heitä katsellessa lapsena ihmettelin, miksi heidän suunsa napsuttivat aivankuin olisivat pureskelleet sanoja. Heillä oli nälkä ja jano saada syödäkseen taivaan mannaa ja elävää vettä. Aikojen muuttuessa ja tarjonnan lisääntyessä olen huomannut, että ihmisten sanan nälkä on vähentynyt. Tilalle on tullut muuta nälkää.

Varsinainen päivän teksti kertoo kylväjästä ja neljänlaiseta kylvömaasta. Tämän vuosikerran epistolassa apostoli toteaa, että istuttaja ei ole mitään eikä kastelija, vaan Jumala, joka antaa kasvun. Samaa mieltä on Vanhan Testamentin profeetta, jonka teksti (Jes. 55) kokonaisuudessaan on lukemisen arvoinen. Siinä painotetaan Jumalan sanan kuuilijan vastuuta ja sanan vastaanottamisen tärkeyttä. Loppuluvussa profeetta toteaa, että Jumalan sanan kylvö kannattaa, sillä ”se ei tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä Hänelle (Jumalalle) on otollista, ja saa menestymään sen, mitä varten sana lähetettiin liikkeelle.

Tämän toisen vuosikerran evankeliumissa puhutaan myös syömisestä. Opetuslapset kutsuvat Jeesusta syömään, mutta Jeesus sanoo, että Hänen ruokansa on se, että Hän täyttää lähettäjänsä tahdon ja täyttää Hänen tekonsa. Sitten Jeesus kertoo sadonkorjuusta, jossa sekä kylväjä että leikkaaja saavat yhdessä iloita. Koko tämä keskustelu ruuasta ja elävästä vedestä liittyy samarialaisen naisen kaivollakäyntiin ja sen tapahtuman seurauksista. Monet uskoivat naisen todistuksen perusteella Jeesukseen. Se oli pienen ihmisen elämän muutos ja esimerkin kautta annettu todistus.

Nykyisen uskontotieteen mukaan uskonnoissa on erilaisia ulottuvuuksia ja niiden todistusarvoa. Pyhien kirjojen jälkeen tuleekin memoriaatti eli uskoontulleen ihmisen omakohtainen todistus siitä, mitä Jeesus on hänelle tehnyt. Nekin uskovaiset, joilla ei ole ”puhelahjaa” tai psyykkisiä kykyjä todistaa Jeesuksesta ajan ihmisille, voivat väkevästi todistaa ja kylvää Jumalan sanaa esimerkin kautta. Jopa omille lapsille ja omaisille paras todistus on eläminen Jeesuksen opetusten mukaan . Jeesus itse antoi yksinkertaiset uskovan tuntomerkit vuorisaarnan alussa. Siinä mm. sanotaan: ”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.”. Vuorisaarna päättyy samoin tärkeään neuvoon: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

Eräässä ruokavirressä sanotaan: ”Me syömme leipää elämän ja juomme lähteestä autuuden. Ja ken siitä juo, ei janoa hän milloinkaan! Eikö milloinkaan? Ei milloinkaan.” Aamen.