Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:280650 kpl


Kasteen lahja

Johannes 1: 29-34
*******************

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”

Rukous: ”On lahjas, Jeesus, kallis aivan, niin vedessä kuin veressä. Ja kellä tää on lahja taivaan, saa valtakunnan periä. Merkilläs merkitty ken on, hän pääsee luokses ilohon./ Elämän kirjahan kun piirsit, oi Jeesus, myös mun nimeni, mun kuolemasta eloon siirsit, suo, etten vain mä hukkuisi. Ah auta, ettei mikään vois mua kädestäsi ryöstää pois.” (V.v. 220: 2,4)

Papin työssä ei liene mitään muuta niin ihanaa juhlaa kuin pienen lapsen kastejuhla. Siinä juhlassa on oikeus puhua kaksinkertaisesta Jumalan lahjasta. Ensinnäkin lapsi itsessään on vanhemmille annettu lahja. Suurin osa vanhemmista onkin ottanut lapsen vastaan onnen tunteitten vallassa. Kun lapsi on syntynyt terveenä, se tuntuu toisinaan jo niin suurelta lahjalta, että vanhemmat eivät pidä itseään sen arvoisena, että ovat saaneet sellaisen aarteen. Sairaan lapsen vastaanottaminen on monille vanhemmille pelottavakin asia, jos he kuvittelevat, etteivät omat voimat riitä. Kuitenkin ajan oloon sairas lapsi voi olla suurikin ilon aihe ja aikuisten sekä sisarusten opettaja.

Kaste toimitetaan yleensä n. kahden kuukauden vanhana. Kaste on lapsen ensimmäinen suuri ja henkilökohtainen lahja. Symbolisesti lapsen ylle puetaan valkoinen kastemekko, joka teologisesti tarkoittaa Kristuksen vanhurskauden vaatetta. Lapsi kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kastevesi yhdistettynä Jeesuksen kastekäskyyn on Pyhä sakramentti. Kirkossa on niitä kaksi. Toinen on uskon vahvistukseksi tarkoitettu Herran Pyhä Ehtoollinen, johon myöskin liittyvät Jeesuksen asetussanat.

Vanhempia ei jätetä yksin kasvattamaan lasta. Lapsen isovanhemmat ja kummit ovat usein tukena aikuisuuteen asti. Apostolisen uskontunnusksen yhteydessä ainakin itse pyydän vanhempia ja kummeja selittämään lapselle yksinkertaista uskonoppia eli selittämään tarkemmin, mihin lapsi voi perustaa luottamuksensa turvalliseen kolmiyhteiseen Jumalaan. Isovanhemmat perinteemme mukaan opettavat lapselle ainakin iltarukouksen, jos vanhemmat eivät ehdi töiltään. Monet seurakunnat antavat lahjaksi kastekynttilän, joka on vertauskuva Jeesuksesta elämän valona.

Uskomme mukaan on tärkeää, että lapsi saa oman nimen, joka nimi merkitään sekä seurakunnan että varsinkin taivaan kirjoihin. Tärkeää juhlassa ovat myös ristin merkit, jotka piirretään öljyllä tai ilman lapsen otsaan ja rintaan. Se merkki näkyy kirkkaana suurena Herran päivänä sekä silloin, kun Jeesus hakee omansa pois maailmasta.

Alkukirkon aikana kastettiin koko perheet. Vanhempien velvoite oli opettaa lapsia kristinuskon mukaiseen elämään, kuten Jeesus kastekäskyssään kehottaa. Lähetysmailla ja pakanuudessa eläville pidetään ennen kastetta kastekouluja. Aikuiset kastettavat on puettu albaan eli valkoiseen vaatteeseen, joka niin ikään tarkoittaa Jeesuksen vanhurskauden vaatetta. - Kun opetus historian kulussa pääsi unohtumaan, pietistit perustivat rippikoulun, jossa luetaan alkeiskristinoppia eli Katekismusta. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, missä aikuistuva lapsi lupaa itse uskoa ja seurata Jeesusta opissa ja elämässä, kärsimyksessä ja kuolemassa. - Itse sain v. 1954 muistolauseeksi Timoteuskirjeestä lauseen: ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkisen elämään, johon olet kutsuttu, ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.”

Aikuiskasteesta on esimerkki päivän epistolassa, missä Filippus kastoi Etiopian ensimmäisen kristityn. Ennen kastetta Kandakeen hoviherra tunnusti uskonsa Jeesukseen. Jeesus itse kastettiin sen vuoksi, että laki tulisi täytetyksi. Jumala lähetti Henkensä tapahtuman todistajaksi ja lausui kuultavaksi: ”Tämä on minun rakas Poikani.”

Meillä on yksi usko, yksi kaste, yksi Herra. Kun noudatamme Herramme käskyä, saamme elää Hänen kanssaan iäisesti. Aamen.