Jeesuksen lähettiläät

Matteus 22:1-14

************************

”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia, vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä, mitä kulloinkin mieli tekee.” (1992) - ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia; ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (1938) (2.Tim. 4: 3-4)

Rukous: ”Suo kutsuasi, Herra, muistaa, ymmärtää varoitustasi. Ei kukaan kutsun torjuneista saa maistaa illallistasi! Tee itse minut valmiiksi, ennen kuin suljet ovesi”(V.: 413:6)

Lähettiläs eli ambassadööri edustaa vieraassa maassa, mihin hänet on määrätty, omaa kotimaatansa eli isänmaataan. Jumalan lapset edustavat Jeesuksen käskystä Jumalan valtakuntaa maan päällä. Vaikka luulisi, että jokainen on ylpeä siitä, että saa edustaa Taivaan ja Maan kuningasta kaaoksen maailmassa, missä sielujen vihollisella on suuri valta, tehtävä on usein vallan vaikea.  Maailman menoon rakastuneet käsittävät tahallaan väärin rakkauden kutsun. Moni ajattelee olevansa liian huono ja monessa asiassa viallinen, jopa mahdoton toimimaan Jumalan kuriirina.

Jeremia perusteli haluttomuuttaan sanomalla, että on liian nuori tehtävään. Usein on vielä nykyisinkin, että lasten ja nuorten välittämää Jumalan totuutta ei haluta kuulla. Totuuden torvet vaiennetaan yhteisvoimin. Kuitenkin juuri parhaat evankeliumin todistajat ovat aidot uskovaiset, nimittäin pienet lapset. Omasta perheestäni tiedän, että veljeni, joka oli vasta kaksivuotias sai isäni katsomaan uskon asioita vakavissaan. Hän sai kuulla lapsen suusta: ”Myö männää äitin kanssa taivaaseen, mutta sie et pääse.” Jo tuli kiire parannuksen tekoon.

Siionin laulaja kuvaa tekstiämme laulussa: ”Karitsan häitä vietetään suuressa taivaan seuras, suuressa taivaan seuras. On Ylkä itse keskellä, vaikka on tehty teuraaks, vaikka on tehty teuraaks./ Palkan saa ristin kantajat, Uudessa Jerusalmis, Uudessa Jerusalmis, Kuin täällä aina ikävöin, Taivaas on kruunu valmis, Taivaas on kruunu valmis./ Tääll olen minä matkalla kuin lintu erämaassa, kuin lintu erämaassa, mutta viimein Taivaassa kiittää saan, rakkahan Isän helmas, rakkahan Isän helmas.” Totta on, että joskus Jeesuksesta todistaminen ystävien ja tuttavien edessä tuntuu  ”ristin kantamiselta”, kun myrskyt ja vastatuulet kuohuvat pään  ylitse.

Jeremialle luvattiin, että Jumala antaa sanat suuhun. Sama lupaus annettiin myös Paavalille ja Pietarille sekä monelle profeetalle vanhan liiton aikana. Myös me nykykristityt olemme usein kokeneet, miten Pyhän Hengen voima on virrannut sisämpäämme ja suu on alkanut puhua Jumalan rakkautta ja totuutta. 

Apostoli sanoo, että lopun ajalla ihmiset eivät siedä tervettä oppia, joka sisältää sekä armon että totuuden, armon sanat Jeesuksen suusta ja totuuden tunto omasta tilasta. Ilman omien syntien tuntoa ja tunnustamista ei synnykään armon ikävää ja evankeliumin nälkää.

Päivän evankeliumi tuntuu nykyaikana, jolloin saarnastuolista kuulemme yksipuolista sanomaa kaiken suvaitsevaisesta ”jumalasta”, sangen kovalta. Voiko Jumala todellakin jo hääsaliin päässyttä rangaista ulosheitolla vain siitä syystä, että hänellä ei ollut hääpukua. Vanhurskas Jumala on kuitenkin maksanut suuren hinnan hääpuvuistamme Golgatan ristillä.  Vanhat uskovaiset sanoivat, että vanhurskauden vaate on kudottu ”kaidoissa kangaspuissa.” Ei ollut Isällä helppoa uhrata ainoa poikansa syntisten edestä. Taivaallinen Isämme siis todella haluaa, että häähuone täyttyisi vieraista, että Yljän hääpuku kelpaisi maan matkamiehille, ja että  ilojuhla voisi olla täydellinen odotusten täyttymys. Ja uskon, että jokainen Jumalan lähettiläs haluaa olla  edistämässä Kuninkaan häiden onnistumisessa. 

Jumalan armokutsu kuuluu kaduilla ja toreilla, kunnes armon aurinko lopullisesti laskee ja ”ovet katuja vasten suljetaan.” Amen.