Lähimmäinen

Luukas 10: 25-37
****************

”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” (Miika 6:8)

Rukous: ”Herra, elämääni valvo, etten harhaan vaeltaisi täällä ohi ihmisten./Herra, auta aina, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee.”(V. 509:1-2)

Ensimmäisen vuosikerran evankeliumiteksti on meille kaikille tuttu kertomus ”Laupiaasta samarialaisesta”. Jeesus testasi kertomuksella lainopettajan asennetta pari tuhatta vuotta sitten. Nuori opettaja tuli kysymään Jeesukselta, mitä pitäisi tehdä, että perisi iankaikkisen elämän. Kysymys on jokaiselle ihmiselle äärimmäisen tärkeä, sillä tiedon saatuaan ihminen osaa määritellä elämänsä tarkoituksen ja suuntautua oikein asioihin.

Jeesus vastaa vetoamalla nuorukaisen omaan tiedon pääomaan. Lainopettaja tiesi, mitkä ovat Jumalan käskyt ja niiden tiivistelmä: ”(Sma)Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, sielustasi ja mielestäsi ja lähimmäistä niinkuin itseäsi.” Selvennykseksi siihen, kuka on lähimmäinen, Jeesus kertoi Laupiaasta Samarialaisesta ja kertomuksen jälkeen sanoi: ”Mene sinä ja tee samoin!”

Tänä päivänä emme voi kehottaa ketään menemään tien ohessa makaavaa auttamaan, sillä monet ovat kokeneet sairasta näyttelevän ihmisen nopeasti toipuvan ja ottavan haltuunsa auttajan ajoneuvon, jopa väkivaltaa käyttäen. Meitä on neuvottu menemään vähän eteenpäin ja ilmoittamaan virkavallalle makaavasta ihmisestä. Ajat ovat muuttuneet vaarallisiksi varsinkin naisille ja lapsille, sekä myös yksinäisille miehille. Jopa liikennevaloissa on pyydetty pitämään ikkunat lukittuina.

Jeesus puhui vertauksilla. Hän kertoi esimerkin Jumalan rakkaudesta. Samarialainen oli Jeesus itse. ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten pilkkaama, jota emme minäkään pitäneet.” Aivan samoin kuin samarialainen oli juutalaisten silmissä. Juutalaiset eivät kulkeneet edes Samarian maakunnan halki, kuten Jeesus teki. He kiersivät Jordan-joen itäpuolelta ja tulivat taas Jordanin yli Kuolleen meren pohjoispuolelta. He uskoivat saastumisoppiin kuten spitalisten kohtaamisessa. Jeesus osoitti, että samarialaisista kuten kaikista ihmisistä voidaan oppia laupeutta ja hyvyyttä.

Laupias samarialainen teki samoin kuin Hyvä Paimen. Hän nosti haavoitetun juhtansa selkään, lääkitsi hänet ja vei majataloon, jonka ymmärrämme Jumalan valtakunnaksi. ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!”(Ilm. 21:3). Kaksi penninkiä ovat ”amo ja laupeus”. Jumalan lapset saavat hoivapalkan Jeesuksen palatessa. Sitä paluuta me väsyneet matkamiehet odotamme.

Täällä ajassa tahdomme noudattaa Jeesuksen esimerkkiä. Luther sanoi: ”Katso, ihana aika, kun veli voi sanoa veljelle ja sisar sisarelle: Sinun syntisi ovat anteeksiannetut.” Jeesuksen veren evankeliumi on parasta lääkettä tien poskeen joutuneelle. ”Vahvistaa kädet väsyneet, ja tukee polvet nääntyneet, peseepi haavat haisevat, ne terveiks aivan parantaa.”

Mutta voimiemme ja varojemme mukaan myös opiskelemme sairaanhoitajiksi, lähihoitajiksi, papeiksi, poliiseiksi ja opettajiksi, sekä teemme kaikki työmme niinkuin Jumalalle eikä vain ihmisille. Mutta muistamme, että pelastuaksemme emme tee hyviäkään töitä, vaan uskomme siihen Jumalaan, joka voi vanhurskauttaa jumalattoman, kyvyttömän ja osaamattoman Poikansa Jeesuksen veren kautta. Usko Jeesukseen on voimamme myös lähimmäisen auttamisessa. Aamen.