Itsensä tutkiminen.

Luukas 18: 9-14
*******************

”Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”(Ps. 51: 11-12)- ”Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi, vahva henki” (1938)

Rukous: ”Arkana nyt olen tullut, itseäni tutkimaan, Kaipuu nousee sydämestä parempaan ja puhtaampaan. Kun en itse selvää saa, mikä mieltä ahdistaa, Jeesus, saanhan olla tässä hiljaisuutta pyytämässä./ Herra Jeesus, itseäni vaikken oikein tunnekaan, auta nytkin rohkeasti sinuun yksin katsomaan. Tunnet mielialani, huoleni ja toiveeni. Tiedät aiheet ahdistukseen. Auta lepoon, luottamukseen.”(V.: 207: 1-2)

Yksi maailman vaikeimmista asioista on ”itsensä tutkiminen” - tai ”itsensä tunteminen”. Jotain aavistusta voi saada, jos katsoo koulutodistuksiaan, ystävien määrää, ja kuuntelee heidän arvioitaan itsestä. Koulukirjoista olemme lukeneet, että toiset ovat ”introverttejä” toiset ”ekstroverttejä”. Peilistä voi katsoa, onko suu kymmentä vaikka kaksi vai kakskymmentä vailla neljä, vai ihan viivasuora. Vanhoilla näkyy rypyistäkin, onko ihminen ollut tyytyväinen ja iloinen, vai alati kärsivä ja katkera. Toiset ovat totisia ja toiset nauravia. Jokainen on oman itsensä näköinen, positiivinen tai melankolinen tai peräti synkkämielinen.

Perimässä olemme saaneet paljon ominaisuuksiamme. Itsensä tutkimisesta on se hyöty, että voi alkaa opetella hyvien puolien vahvistamista ja huonojen lannistamista.

Paras peili on Jumalan Sana. Sen mahdollisuuksia kuvailee vanha ”Halullisten sielujen hengellinen laulu”. Jumala kasvattaa ihmistä sanansa kautta; yleensä armolla ja rakkaudella eli laupeudella. AA kirjoittaa: ”O, armo ja rakkaus suur, jolla Jeesus meitä taluttaa juur. Hän neuvoillaan opastaa uskoviaan, jotka kulkijat vieraan on maan. Hän lyöpi ja tukee, Hän riisuu ja pukee, Hän lymyy vaan ilmestyy taas. Hän tyhjentää tyhjäks ja alentaa köyhäks, mutta tyhjän ja köyhän Hän täyttääpi taas juuri armonsa rikkaudella, Hän sumuhun kätkey, vähäiseksi hetkeks , mutta paistaa taas kirkkahana”. Apostoli sanoo saman suuntaisesti: ”Jumalan armo kasvattaa meitä niin,että hylkäämme jumalattoman menon ja elämme hurskaasti ja jumalisesti tässä maailman ajassa….”. Myös uskovat vanhemmat pyrkivät kasvattamaan lapsensa Jeesuksen esimerkin mukaisesti, kuuliaisina Jumalan sanalle.

Fariseus päivän tekstissä ei tuntenut tarvitsevansa Jumalan armoa. Hän näki itsensä mallikelpoisena juutalaisena. Nykykielellä hän edusti narsismia. (Narcissos niminen nuorukainen näki lähteessä oman kuvansa ja alkoi palvoa itseään). Itseään täydellisenä ja aina oikeassa olevana ihmisenä itseään pitävä on todella lähimmäisiään haavoittava persoona.

Raamatussa mainitaan kaksi paria. Toinen on tämä: Fariseukset ja kirjanoppineet. Toinen on tämä: Publikaanit ja syntiset. Tekstimme mukaan Jeesus totesi: Tämä toinen (= publikaani) meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus, joka kehui itseään. Sillä, joka ylentää itsensä, se alennetaan; mutta joka alentaa itsensä, se ylennetään.

Muistamme, että fariseukset ja kirjanoppineet tuomitsivat Jeesuksen väärin perustein ja ristiinnaulitsivat Hänet raa´alla tavalla. Epistolateksti vahvistaa, että tästä Jeesuksesta on tullut meidän puhtautemme tae Jumalan silmissä. Me saamme uskon kautta Jeesukseen vanhurskauden, joka kelpaa Jumalalle. Itseään terveenä pitävät eivät tarvitse Parantajaa, ei sovintoverta eivätkä armoa.

Vanhat körtit rukoilivat: ”Luo minuhun, rakas Jeesus, uusi sydän ja mieli uus. Ja opeta ristisi alla mulle uusi kuuliaisuus. Ota pois oma voima ja kunto, anna elävä itseni tunto, että voisin valvoa.” Tähän rukoukseen voi jokainen taivaaseen pyrkivä yhtyä. Aamen.