Johannes, Tien raivaaja.
Luukas 1: 57-66
*****************

”Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tie . Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen , syntien anteeksiantamisen.” (Sakariaan kiitosvirrestä)

Rukous: ”Oi, Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme. Sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme. Luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme” (V.: 571: 4)

Johannes Kastajan päivä on perinteisesti ollut kuusi kuukautta ennen joulua eli Jeesuksen syntymäpäivää. Tänä vuonna 2019 se on sijoitettu kesäkuun 22. päivään eli lauanntaihin, joka on lähinnä perinteistä juhannuspäivää. Taloudellisista syistä tai poliittisista. Toiset kirkkokunnat taitavat kuitenkin viettää perinteistä juhlapäivää, luterilaisuus on kovasti alkanut myötäillä maailman menoa.

Johannes oli kyllä Jeesuksen sukulainen, mutta varsinainen merkitys oli raivata tietä Herran tulolle, kuten profeetat olivat ennustaneet, ja kuten Johanneksen isä kiitosvirressään mainitsi. Johannesta kutsutaan myös ”Erämaan profeetaksi”, sillä Jesajan ennustuksen mukaan Herran edellä tulee kulkemaan ”tien valmistaja”. Johannes eli aikusiena Gumranin luostariyhdyskunnassa, joka sijaitsi erämaassa Jordanin virran läheisyydessä. Essealaiset odottivat ”Valkeuden” ja ”Vanhurskauden profeettaa”. He pukeutuivat valkoisiin kamelinkarvasta tehtyihin yksinkertaisiin viittoihin ja söivät kuivatuista heinäsirkoista tehtyä puuroa ja hunajaa. Erämaasta kuului huuto: ”Tehkää parannus”, tai kuten Jesaja oli ennustanut: ”Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme!” Aivankuin olisi kaksi adventtia.

Kotikirkkoni katossa on Johanneksen lause: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!” Kirkko voisi olla hyvin ”juhannuskirkko”. Johanneksen sormea ei tässä kirjoituksessa ole. Johannes oli viimeinen Vanhan Liiton profeetta. Hän ei halunnut olla suuri Herran edessä, vaan sanoi: ”Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä!” Johannes kastoi ihmisiä parannukseen : ”Minä kastan vedellä, mutta minun jälkeeni tulee Hän, joka kastaa Pyhällä Hengellä”. Johanneksen suurin tehtävä oli kastaa myös Jeesus. Jeesus synnittömänä ei olisi tarvinnut kastetta, mutta Hän tuli tänne täyttämään lain vaatimukset, että Hänen omansa saisivat olla vapaat lain orjuudesta.

Vielä viime vuosisadan puolessavälissä luettiin aina juhannuksen päätekstinä kertomus Johanneksen kuolemasta. Kun juhannuksena nuoriso konfirmoitiin ja paljon vietettiin myös häitä, vanha traditio murrettiin ja tilalle tuli Johanneksen ympärileikkausjuhlan kertomus. Johannekselle annettiin siinä juhlassa nimi. Se ei nyt ollut maallisen isän nimi, vaan Taivaallisen Vanhimman antama nimi, joka merkitsee: ”Jumala on armollinen” Kun Sakarias kirjoitti tuon nimen taululle, hän sai puhelahjansa takaisin ja alkoi ylistää Herraa – ja varmaan myös äiti Elisabet.

Johannes menetti henkensä, kun hän lausui julki Herodekselle hänen syntinsä, mistä pitäisi luopua ja tehdä parannus. Toinen synnin osapuoli Herodias alkoi vihata Johannesta totuuden vuoksi ja mietti kostoa. Herodeksen syntymäpäivä koitui Johanneksen kuolinpäiväksi, sillä Herodiaan suunnitelma toteutui tyttären kautta. Traditio kertoo, että Herodes kuoli pian Jeesuksen kuoleman jälkeen ikävällä tavalla. Jeesus ei vastannut Herodekselle mitään, kun tämä kysyi jotain ristiinnaulitsemisen edeltävänä aikana.

Johannes Kastajan tie on tänäänkin monen uskovan tie. Jopa kirkossa on vaikea puhua totuutta synnistä Jumalan sanan mukaisesti. Maailman mielistely on vähitellen saattanut kirkon johdon kaltevalle ja lavealle tielle. Kivoittelevat krisityt jäävät vähemmistöksi kuten Jeesus itse ennusti. Mutta iloitsemme siitä, että olemme itse saaneet armon ja anteeksiantamuksen. Koetamme edelleen suositella kaitaa elämän tietä kunnes Herra tulee noutamaan omansa. Siellä perillä saamme nähdä Johanneksen, Jesajan ja muut Raamatun pyhät. Mutta tärkeintä on, että saamme nähdä Vapahtajamme rakkaat ja rakastavat kasvot. Aamen.