Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:92928 kpl

Mikkelinpäivä

Matteus 18:1-10

******************

Mutta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.” (Ilm. 12:12)

Rukous: ”Enkelis Herra lähetä, minua täältä lähteissä taivaaseen luokses tuomaan. Myös ruumiini, kun tomuun maan, Sun nimehesi siunataan, Sun ota armos huomaan. Kun herätät mun kuolosta, suo kasvojas mun katsella, ja kirkkauttas iäti uudessa taivahassasi. Oi Jeesuksein, mun turvani, mun turvani, nyt kuule huokaukseni.” (V.v. 323:3)

Tuossa lainatussa Mikkelinpäivän epistolatekstin kohdassa ja rukousvirressä puhutaan kahdenlaisista enkeleistä. Virsi kutsuu Jumalan enkeliä noutamaan täältä elämästä lähtevää taivaan kotiin. Ilmestyskirja taas kertoo sodasta, jossa Jumalan enkelijoukko voitti suuren lohikäärmeen, jota kutsutaan myös nimillä Perkele ja Saatana. He ovat pahoja enkeleitä, joilla on tuon suuren taivaallisen sodan jälkeen valtaa vain tässä ihmisten maailmassa. Lopun aikana ne eksyttävät kolmasosan papeista ja opettajista ja suurimman osan ihmisistä. Sen jälkeen  Saatana sidotaan ja heitetään kannattajineen tuliseen järveen, missä on itku ja hammasten kiristys.

Nykyisin ei lasten ja enkelien pyhänä yleensä mainita näitä ”mustia enkeleitä”, eksyttäjiä, joiden kaulaan Jeesuksen mielestä pitäisi ripustaa myllynkivi ja upottaa meren syvyyksiin. Halutaan puhua  vain hempeistä ja epätodellisista enkelihahmoista, jotka suojelevat lapsia sillalla, mikä johtaa kuilujen yli. Minäkin lohdutan usein vanhuksia vainhainkodin hartauksissa, etteivät he ole yksin, vaan enkeli valvoo heidänkin elämänsä varjokohdissa. Mutta kerron myös, että vanhuksen on hyvä muistaa rukoilla, että Herra lähettäisi enkeleitä uskovaistensa avuksi.  Usko Jeesukseen on nimittäin ehdottoman välttämätöntä, jos aikoo asioida Jumalan kanssa.

Raamatun mukaan Jumalan enkelit ovat voimakkaita Jumalan sanansaattajia ja apulaisia. Kun Vanha Testamentti mainitsee Herran Sebaotin enkelit, se tarkoittaa, että Jumalalla on legioonittain sotajoukkoja, jotka taistelevat pahaa vastaan. Jumalan lapset joutuvat myös sotaan pahaa vastaan jokapäiväisessä elämässsään sekä itsessään olevaa pahaa että maailmassa vaikuttavia henkivaltoja vastaan. Tässä sodassa meitä auttavat nuo Jumalan enkelit. Jos ihminen on kuuliaisuussuhteessa Jumalan sanaan, apu ylhäältä konkretisoituu varsinkin hädän hetkellä: ”Hädässä huuda minua, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun tulee kunnioittaa minua.” (Ps. 50:15)  Psalmin 50 otsake on: ”Kuuliaisuus, ei uhri, on oikea jumalanpalvelus”

Mikkelinpäivän teksteissä kerrotaan paitsi enkelien sodasta, myös Jaakobin unesta, Joosuan keskustelusta enkelin kanssa, ja nyt  tänään varsinkin Pietarista, jonka enkelit vapauttivat kaksista kahleista ja rautaportista ulos. Enkelit seurasivat myös Pietaria uskovaisten rukouspaikkaan. Siellä oli suuri hämmästys, mutta pian virisi kiitosvirsi, ei enkeleille vaan Jumalalle. 

Uskovaiset opettivat meille lapsina, että Jumalan enkelit varjelevat erityisesti lapsia. Muistoissamme onkin, miten monasti koulumatkoilla kohtasimme vaaroja ja kiusaamista. Tiesimme, että varjelluimme suojelusenkelin avustuksella, koska Jumala toivoi meistäkin isona itselleen palvelijoita. Tahdoimme noudattaa omantunnon eli Jumalan ääntä. Jumala siunasi meitä enkeliensä kautta. Joskus Herra antoi myös käskyjä ihmisille mennä auttamaan hädässä olevaa lastaan. Aikuisenakin uskoimme, että apu tuli Herralta.

Uskovat vanhempamme kielsivät meitä menemästä paikkoihin, joissa elettiin Jumalan tahdon vastaisesti.  Meidän mieliimme teroitettiin Psalmin 1 (yksi) ajatusta, että: ”Autuas on se ihminen, joka ei vaella jumalattomien neuvossa, eikä istu siellä, missä pilkkaajat istuvat”. Jeesuskin vastasi Kiusaajalle, joka käski Hänen hypätä alas vuorelta (Jumalan sanassa näet oli kohta, jossa sanottiin: ” Hän varjelee , ettet loukkaa jalkaasi kiveen”): ”Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi”. Emme mekään halua kiusata Herraa tottelemattomuudellamme.

Jeesus asetti lapsen esikuvaksi opetuslapsilleen. Lapsi on luottavainen. Lapsi tietää sisimmässään, että enkelit ovat olemassa heitä varten. Jokaisella on oma enkeli, joka näkee Jumalan kasvot. Lapsi rukoilee tosissaan, ei epäile. Meillä aikuisilla on helpompaaa oppia lapsen kautta. Aamen.