Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:85840 kpl

Rukous ja usko.

Luukas 7: 36-50

**********************

”Hyvä ja oikeamielinen on Herra, Hän neuvoo syntisille tien.”(Ps. 25:8)

Rukous: ”Jos oikeutes mukaan Sä tahdot tuomita, ei vastata voi kukaan, vaan täytyy hukkua. Mutt´ olet katuville Sä hidas kostamaan ja altis syntisille anteeksi antamaan.”

Tämän paastosunnuntain aiheena on : ”Rukous ja usko”.  Nuo kaksi käsitettä kuuluvatkin yhteen. Sillä käytännössä on niin, että kumpaakin tarvitsemme. Rukous on usein myös esiaste, ennen uskoon tuloa. Rukous, vaikkakin eri muodossa kuin kristillinen rukous, on ollut varmaan maailman alusta välttämätön voiman saannin edellytys. Ihmisessä itsessään ei monissa tilanteissa ole voimaa eikä kärsivällisyyttä, ellei hän saa niitä ulkopuoleltaan. Vielä nytkin saamme usein kuulla, miten maailmassa liikkuvat turmiovallat uuvuttavat ja masentavat lupaavan alun omanneita lapsia, nuoria, aikuisia, jopa vanhuksia. Me kristityt voimme rukoilla Jeesuksen nimessä Jumalaamme ja lausua virren tekijän sanoin: ”On Jumalassa turvani – ja apuni, muut turvat kun mun pettää. Kun auttajani maalliset, ajalliset, mun ahdinkohon jättää.”  Rukous on eräänlainen matkakumppani, keskustelua parhaan Ystävän kanssa, kaikissa elämän vaiheissa. 

Rukous voi olla myös äänetöntä, kuten se oli syntisellä naisella fariseuksen huoneessa. Näinen oli päässyt jotenkin Jeesuksen jalkojen juureen, kun Jeesus oli kutsuttuna vieraana Simon nimisen fariseuksen luona. Hän kasteli kyynelillään Jeesuksen jalat, kuivasi ne hiuksillaan ja valeli nardus-voidetta jalkoihin. Jeesus ymmärsi ja ymmärtää sanatontakin rukousta. Hän avasi armonsa arkun hätääntyneelle syntiselle. Jeesus näki  naisen sydämen läpi. Naisella oli usko, jonka Jeesus hyväksyi naisen pelastukseksi. Fariseusten hämmästykseksi Jeesus vapautti naisen synneistä ja päästi hänet menemään oman rauhansa varassa. Jeesuksen antama rauha on erilainen kuin mitä maailma antaa. Uskovaiset sanoivat nuoruudessani, että Jeesuksen antama rauha on ”pysyväinen” rauha, jota maailman myrskyt eivät voi viedä. ”Jumalan rauhaa rinnassansa ken kantaa maassa kuoleman, on onnellinen kulkeissansa maan vieraan kautta taivaaseen”.

Syntisen naisen kertomuksessa on jotakin samaa kuin siinä, mitä tapahtuu nykyisin kouluissa ja työpaikoissa. Ns. onnistuneet ja omasta mielestään paremmat ihmiset kiusaavat heikompia ja puolustuskyvyttömiä kanssaihmisiään. Kukaan ei oikein uskalla mennä kiusatun rinnalle. Saati ”julkisyntisen” rinnalle häntä puolustamaan. Jeesus uskaltaa vieläkin. Hän lähettää apua pyytävälle rukoilijalle enkelinsä avuksi. Marttyyriaikana nämä vainotut ja kiusatut saivat tulla veritodistajiksi, siemeneksi, joista kasvoi satoja uusia uskovia. Taivaassa meillä kaikilla kiusatuilla on kruunu valmiina Jeesuksen veren kautta. Mutta täällä ajassa tarvitsemme usein myös toisia ihmisiä, jotka auttavat meidät ahdingosta. Jumala antaa uskovia lääkäreitä ja tuomareita auttamaan pulaan joutuneita, jos Jumalalla on heille vielä tehtäviä maan päällä.

Vanhan Testamentin teksti kertoo patriarkka Jaakobista, joka joutui kosketuksiin Jumalan kanssa paluumatkalla veljensä Eesaun luokse. Jumala siunasi Jaakobin ja antoi hänelle uuden nimen:          ”Israel”, joka tarkoittaa Jumalan taistelu tai voitto. Koko kansa sai tuon nimen. Muistoksi tapahtumasta Jaakob ontui koko lopun ikänsä. Hän joutui turvautumaan ”syntien anteeksiantamuksen” matkasauvaan. Niinkuin mekin jokainen, jotka olemme armosta osalliset.

Uuden Testamentin Jaakob kehottaa olemaan iloisia, jos meitä koetellaan, sillä koettelemukset tuottavat kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyys auttaa meitä tiellä eheyteen ja tyytyväisyyteen. Mutta jos viisautta puuttuu, sitäkin saa anoa uskossa, ilman epäilyksiä Jumalalta, Isältämme. 

Tampereen asemapäällikkö kirjoitti aikanaan laulun, jossa ovat mm. sanat: ”Niinpä uskolla, vaikkakin heikolla, riennän Golgatan lähteelle, missä pesty on pukuni puhtaaksi, vaikka oli niin saastainen. / Sillä kelpaan Ylkäni rinnalle, enkeleitten seurahan, missä soitan ja laulelen Herralle, iankaikkisen kiitoksen”. Siellä mekin syntiset naiset ja miehet saamme ylistää Herraamme ja Vapahtajaamme. Aamen.