Ylösnousseen todistajia.

Luukas 24:36-49
********************

”Te olette tämän todistajat.” Lk.24:48

Rukous: ”Uskollisin ystävistä, viivy aina luonani. Mitään mull´ ei pelkäämistä, kun vain pääsen turvaasi. Vaikka murheen myrskyt pauhaa, Sulta sieluni saa rauhaa. Seuraani kun Sinut saan, sydän syttyy palamaan./ Kun mua vaivaa suru syvä, voittos saata mieleeni. Ja Sun ansiosi hyvä, että olen omasi. Rauhaa, Jeesukseni, anna, Sanaas suo mun toivo panna: joka kylvi kyynelin, riemuin niittää vihdoinkin.”(V.v.: 79; 4-5)

Jos on yksi kohde, mutta kaksitoista todistajaa, täytyy varautua siihen, että jokaisella todistajalla on oma näkokulmansa. Näin sanovat maalliseen oikeuteen joutuvat kohteet sekä todistajat. Jeesuksen kohdalla todellakin neljä evankelistaa (evankeliumikirjojen kirjoittajat) ovat kertoneet rakkaasta Vapahtajastamme omannäköisensä todistuksen. Pääkohdat ovat kuitenkin samat sekä todistusten yhteinen lopputulos. Se oli, että todistajien on lähdettävä saarnaamaan parannusta syntien anteeksisaamiseksi Jeesuksen nimessä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

Evankeliumin todistajien eduksi tuli se, että maailmanvaltakuntaan, Roomaan, oli levinnyt yhteiseksi valtakieleksi vanha kreikankieli, jolla merkittiin muistiin ne kirjat, jotka myöhemmin julistettiin kaanoniksi eli Uudeksi Testamentiksi. Evankelistoista lääkäri Luukkaalla oli kreikankieli äidinkielenä. Hän onkin ollut mukana Paavalin lähetysmatkoilla sekä kirjoittanut muistiin omat havaintonsa evankeliumiksi ja Apostolien Tekojen kirjaksi, joka on ikäänkuin jatkokertomus hänen omalle evankeliumilleen ja kertomus siitä, miten apostolit ottivat Jeesuksen antaman tehtävän tosissaan. Ennen suuria kristittyjen vainoja ehtivät apostolit levittää sanomaa Intiaan, Espanjaan, Etiopiaan ja varsinkin Roomaan. Neron vaino v. 64, missä kuolivat sekä Paavali että Pietari, lienee rajoittunut ainoastaan Rooman kaupungin ympäristöön. Johannes, joka oli nuorin apostoleista, ei Jeesuksen ilmoituksen mukaan kuollut marttyyrinä, vaan toimi varsin iäkkäänä Efeson piispana ja kerrotaan hänen toistaneen vielä vuodepotilaana omaa teemaansa: ”Lapsukaiset, rakastakaa toisianne!”

Ensimmäisen Pääsiäisen jälkeisen sunnuntain kolmannen vuosikerran teksti kertoo, miten Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana piileskeleville, pelkääville opetuslapsilleen ihmisen kaltaisessa muodossa ja toivotti heille tullessaan: ”Rauha teille”. Tässäkään tapauksessa apatiaan vaipuneet opetuslapset eivät tunteneet heti Jeesusta, luultavasti epäuskon vuoksi. Jeesus puhutteli heitä rakkaasti, kuten aina: ”Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämiinne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.” Vahvistukseksi Jeesus vielä kysyi: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää? Niin he antoivat Hänelle palasen paistettua kalaa ja Hän söi.”

Tärkein asia, mikä meidänkin on huomattava, on tämä: Jeesus ”avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.” Nimittäin: ennenkuin nytkään kukaan voi täyttää Jeesuksen antamaa lähetystehtävää, on hänen ymmärrettävä, miksi Jeesus kärsi sovitusuhrina ja avasi siten ansiottomille pääsyn Jumalan valtakuntaan ja sitä kautta iankaikkiseen elämään.

Jeesuksen ylösnousemisen ja Hänen toisen tulemisensa välistä aikaa kutsumme paruusiaksi. Se aika on Pyhän Hengen työaikaa. Ne ihmiset, jotka ovat saaneet parannuksen armon ja todistajan tehtävän, ja joille Herra on antanut Pyhän Henkensä sekä raittiin uskon, voivat julistaa ja hoitaa kasteen ja alttarin sakramentin virkaa ihmissielujen pelastukseksi.

Luther on tunnustuskirjoissaan vahvistanut, että parannuksen sakramentissa on kaksi osaa : synnin katumus ja usko Jeesuksen armopäätökseen. Hän vielä lisää siihen, että parannusta seuraa myös Hengen hedelmät, joihin ilmeisesti kuuluu myös todistus Ylösnousseesta Vapahtajasta. ”Kun Jeesus elää, minäkään en näe kuolemata, vaan elän aina armosta ja kiitän lakkaamatta. Riemuiten laulaa siis tahdon Hallelujaa; Ylistys, kiitos, kunnia ja amen , hallelujaa!” Amen.