Rukous ja usko

Luukas 7: 36-50
*******************

”En päästä sinua ellet siunaa minua! Ja Hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi :”Jaakob”. Silloin Hän sanoi:”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, van Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut” …. ja Hän siunasi hänet siinä” (I Moos. 32: 26b-29)

Rukous: ”Herra Jeesus, eteen kasvojes käyn tässä toivossa: Kyynelin mä käännyn puolehes ja pyydän armoa. En mene pois ennenkuin saan haavoissas kalliissa levon ja ilon autuaan, niin, aamen uskossa.”(V. 361:5)

Mikael Agricolan synnintunnustus on ollut mielestäni puhuttelevin synnintunnustus ajasta aikaan. Lähelle naisen sydäntä tulee kohta: ”… niinkuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen huoneessa …….että minä niinkuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaassa iankaikkisesti.” - Päivän evankeliumin keskiössä on tänä paastonajan sunnuntaina juuri tuo ”syntinen nainen fariseuksen huoneessa”, johon on helppo samaistua tänä ”luopumuksen aikana”.

Päivän aiheena on ”Rukous ja Usko”, kaksi käsitettä, jotka kulkevat käsi kädessä erottamatta. Toista ei näet ole ilman toista. Synninhädässä ihminen huutaa apua ainoalta, joka voi häntä siinä tilassa auttaa. Se on aitoa rukousta. Asiaan paneutumattomat saattavat joskus sekoittaa toisiinsa rukouksen ja magian. Jälkimmäisessä yritetään taivuttaa Jumala noudattamaan omaa tahtoa. Joskus myös lapset pyytäessään Jumalalta jotain haluamaansa lahjaa, pettyvät, kun Jumala ei vastaa myöntävästi. Me vanhat tiedämme, että Jumala tietää paremmin kuin me itse, mitä oikeasti tarvitsemme. Se oikea lähtörukous on pitkän rukouspsalmin lopussa: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minut. Jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minut oikealle tielle.” Jumala kuulee mielellään tällaisen rukouksen ja antaa Pyhälle Hengelle tehtäväksi näyttää ihmislapselle suuntamerkkiä. Jos ihminen noudattaa Jumalan armokutsua, loppu on onnellinen.

Nykyään ei tykätä synnistä puhumisesta. Jos jotakin nimitettäisi ”syntiseksi naiseksi”, siitä vedettäisi oikeuteen. Voisi käydä niinkuin Stefanukselle tai Pietarille tai Paavalille. Jumalan Sana nimittäin kyllä näyttää sekä naisille että miehille, että kaikki ovat tehneeet syntiä ja tulleet kelvottomiksi Jumalan edessä. Oppi-isämme Luther sanookin uskontunnustuksen kolmannesta persoonasta, Pyhästä Hengestä, että Hän KUTSUU evankeliumin sanan kautta, VALISTAA lahjoillansa sekä PYHITTÄÄ ja VARJELEE oikeassa uskossa. Tämä on Pyhän Hengen tehtävä. Siksi voisi olla viisasta alkaa rukoilla ensiksi Pyhän Hengen ääntä ja lohdutusta omalle sielulleen. Tähän pyyntöön päivän epistolassa on vastaus: ”Mutta jos joltakin puuttuu VIISAUTTA, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille auliisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon USKOSSA, ollenkaan epäilemättä, sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli heittelee.”

Näin yhdymme toiseen rukousvirteen: ”Oi Herra, itse vannoit sen, et kuolla soisi syntisen, vaan tahdot, että kääntyisi ja ikuisesti eläisi. Siis katson, Jeesus, puoleesi, tunnustan kaikki syntini. Armahda, Herra, minua, en muualta saa apua./ Kun muinoin nainen syntinen, eteesi vaipui itkien, hän anteeksi sai sai syntinsä, teit, Herra, kaiken uudeksi. Ja vielä ristinpuultakin veit paratiisiin ryövärin, kun syntinsä hän tunnusti, sinua huusi avuksi.” (V. 277:4-3)

Tässä uskossa:Aamen.