Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:74182 kpl

Hartauskirjoitus Koiviston Viestille.

Illan varjot pitenevät.

Taas on vaikea uskoa, että  on syyskuu. Hämärä alkaa aikaisemmin ja muutaman tunnin päästä on pimeää. Sato kypsyy ja eloa leikataan. Kevät-ihminen tulee haikeaksi, vähän surulliseksi. 

Tänä kesänä kauniit ilmat tulivat vasta elokuussa. Luonto  hidasti kypsymistä, jalat kastuivat aamukasteesta pitkälle päivään. Silti olemme kiitollisia kukkaloistosta, joka tänä vuonna ylitti aikaisemmat. Rikkaruohojen siivoamista riitti.

Psalminkirjoittaja on niin oikeassa, kun hän sanoo: ”Ihminen on niin kuin ruoho; ja kaikki sen kauneus on niin kuin kedon kukkasen. Ruoho kuivuu, ja kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti”. Varsinkin meille vanheneville tuo kohta on niin totta. Lakastuminen ottaa niin voimille, samoin luovuttaminen. Haluaisi vielä kokea uutta ja ihmeellistä, mutta jalat eivät jaksa juosta eikä ajatuskaan pysy ajan hermolla.

Onnea on se, että jokin pysyy: Jumalan sana. Ja Jumalan armo.Kun päivän aikana ei ehdi enää yhtä paljon kuin nuorena, saattaa oma hitaus suututtaa. Illalla on kuitenkin oikeus lepoon. Ja uskossa väsynyt saa nojata Jumalan laupeuteen. ”Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat. Mutta ne, jotka  Herraa  odottavat , saavat uuden voiman. He vaeltavat, eivätkä väsy. He juoksevat, eivätkä näänny”. 

Niin paljon näemme väsyneitä nuoria, jotka ovat peräti kyllästyneitä elämään. Sellaista ilmiötä ei ollut omassa nuoruudessa. Me olimme uteliaita ja yritimme muuttaa omaa elintasoamme lukemalla ja opiskelemalla.  Mutta nykynuori eiaina saa opiskelupaikkaa eikä työtä edes opiskelun jälkeen. Me vanhemmat joudumme ainakin rukouksen avulla pyytämään Jumalalta heille voimia keksiä uusia yritysmuotoja, että elämälle tulisi mieltä.

Emme voi kuitenkaan estää sitä, että ajan illan varjot pitenevät. Maailmankaikkeus väsyy. Ihmiskunta uupuu sotien ja väkivallan alla. Rauhaa ei tunnu kuuluvan yrityksistä huolimatta. 

Ainut toivomme on uuden päivän koitto. Uusi huomen ihmisten mielissä ja unelmissa. Sen tuo Jumalan armo. Se avartaa sydämen, antaa toivon ja voiman odottaa Jumalan puuttumista maailman kulkuun. Illan varjojen piteneminen tarkoittaa Jumalaan uskoville parempaa tulevaisuutta. Armo on kuin aurinko, joka pilkistää aina välillä pilvien seasta – syksylläkin.

Syysterveisin Valma Luukka.