Valvomisen sunnuntai, Valvokaa

Matteus 25: 1-13 (Veraus kymmenestä neitseestä)
***************************************

”Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.” (2. Piet. 3: 18)

Rukous: ”Saavu joutuin, Ylkä taivaan. Ettei vaivaan näänny seurakuntasi! Saavu luokse väsyneiden, uupuneiden, korjaa meidät luoksesi.”(V. 153: 5)

Suomalaisilla on kaksi otsikon aiheeseen liittyvää sananlaskua: ”Ei vara venhettä kaada!” ja ”Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan”! Nämä lauseet sopivat vastaukseksi kysymykseen: ”Mitä HYÖTYÄ on uskomisesta?” Monet ajattelevat, ettei ole mitään kuoleman jälkeistä elämää. Siksi heidän mielestään pitää nauttia jokaisesta elämän hetkestä, ajattelematta esimerkiksi toisia ihmisiä ja heidän hätäänsä. Kommunisti-johtaja sanoi viime vuosituhannen viimeisinä vuosikymmeninä kuolinvuoteellaan, että ei kukaan ota käteensä Marxin oppikirjaa vaan Raamatun kuolinvuoteelleen. Hän sanoi myös, että kristityillä on antaa kannattajilleen TOIVO, mitä Marxin ja Engelsin oppilailla ei ole antaa.(Valitettavasti en muista tämän johtajan nimeä, taisi olla Keski-Euroopassa)

Valvomisen sunnuntain epistolatekstissä apostoli Pietari kertoo. mitä tulee tapahtumaan maailmassa ennen Jeesuksen toista tulemista. Hän ennustaa, että tulee paljon pilkkaajia, jotka elävät omien himojensa mukaan. Pilkkaajat ovat tietävinään esimerkiksi luomistapahtumasta ja sitä seuranneesta vedenpaisumuksesta enemmän nkuin uskovaiset. Pietari sanoo, että sekä nykyiset taivaat ja maa ovat Jumalan Sanalla talletetut tulelle ja säästetyt jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään asti. Sitten apostoli jatkaa: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan Hän on pitkämielinen ihmsiä kohtaan, sillä Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.”

Miksi meidän siis tulee VALVOA? Jatkan ensiksi Pietarin puhetta: ”Herran päivä on tuleva niinkuin VARAS; ja silloin TAIVAAT katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.” Kiinnitän huomiota sanaan ”taivaat”! Miksi? Apostoli ilmeisestikin tarkoittaa luonnollista taivasta ja sen lisäksi ”armon taivasta”, sillä kun armon aika päättyy, päättyy myös Jumalan armo.

Evankeliumissa Jeesus kertoo kymmenestä neitseestä, joista puolet oli valvomassa ja puolet unessa. Ei ole epäilystäkään siitä, että kaikki kirkkohistorian herätysliikkeet ja herätyssaarnat ovat kohdistuneet suruttomiin ihmisiin rakkaudesta ja hädästä, ettei kukaan joutuisi kadotukseen. Niinpä hekin, jotka sanovat, että uskovaiset t u o m i t s e v a t synnin teitä kulkevia ihmisiä ilkeyksissään, ovat vääsrässä. Jumalan sana tuomitsee synnin. Jeesuksen omat tekevät lähetystyötä kaikkialla r a k k a u d e s t a. Esimerkiksi uskovat vanhemmat ovat huolissaan jälkikasvustaan, koska pahan juonet ovat lasten ja nuorten kimpussa juuri nyt, viimeisinä armon aikoina. Uskomme, että rukouksen siivet kantavat Jeesuksen armoistuimen eteen ja vaikuttavat rukouksen kohteeseen siten, että hekin löytävät pelastuksen tien. Jumalan Pyhä Henki on rakkauden ja armon henki myös lapsillemme.

Jeesuksen vertauksen olemme selittäneet niin, että lamppu tarkoittaa USKOA. Kaikilla kymmenellä neitseellä oli uskon lamppu. Pietistit keksivät rippikoulun, kun he huomasivat, että kaikilla vanhemmilla ei ollut kykyä opettaa lapsilleen kristinuskon alkeita. He puhuivat ”aivouskosta” ja ”sydämen uskosta”. Kysymys on ajankohtainen nytkin. Tieto ei pelasta. Siksi uskon tulisi olla arkikäytössä ja lähteä ”sydämestä”. Meilläkin oli aina 1910-luvulle asti ainut lukukirja ”Aapinen”, joka sisälsi Lutherin Vähän Katekismuksen (1529). Siitä suomalaiset ovat oppineet lukemaan. Luther on myös selittänyt käskyt, isämeidän rukouksen ja uskontunnustuksen siten, että tavallinen riviuskovainen ymmärtää, mitä mikäkin opinkohta tarkoittaa.

Öljy, joka lampuissa paloi, tarkoittaa Pyhää Henkeä. Me olemme riippuvaisia valvomisen asiassa Pyhän Hengen ohjauksesta. Ilman Herran Henkeä eksymme ajan pimentyessä; meillä ei ole valoa, joka näyttäisi tietä.

Kun selaamme hengellistä laulukirjaa, emme voi olla huomaamatta, miten paljon runoilijat ovat lauluissaan pyytäneet valoa matkalleen. Valossa on helpompi taittaa matkaa yhdessä toisten uskovien kanssa kuin rämpiä pimeässä yksinään. Pienikin tuikku merkitsee valoa toisillekin, sillä matka on yhteinen. Herran kansa vaeltaa kohti kirkkautta: ”Lamput palavina juokse Yljän luokse, niin kuin viisaat neitsehet. Jeesuksessa yksin pysy, Häntä kysy, niin saat Yljän vaattehet”(V. 153: 4) (Aabraham Achrenius). Aamen.