Pyhäinpäivä ja Jeesuksen lähettiläät.

Matteus 5: 1-12 ja Matteus 22: 1-14
*****************************************

”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra.”(Jer. 1:8)

Rukous: ”Toivossa suo mun kestää ja rakkaudessa. Mua Henkes anna estää kaikesta pahasta. Myös vihamiehiäni mun anna rakastaa, ja anna elämäni Sua aina kirkastaa./ Minulle anna voimaa Sua aina tunnustaa. Maailma vaikka soimaa, ja vainoo, ahdistaa. Lujana suo mun kestää totuuden sanassa, mua ettei pelko estää vois tunnustamasta.” (V.v.: 528:4-5)

Koska tämä saarnani on yhdistetty pyhäinpäivän ja sunnuntain teksteistä, ajattelin korostaa muutamia tekstien kohtia, joista olen kuullut puutteeellista tai vinoutunutta tulkintaa.

Ensimmäinen ja suurin outous tulee pyhäinpäivän evankeliumitekstin luennasta julkisessa saarnassa. Jostakin, ehkä tahallisesta syystä tekstistä on jätetty pois viimeiset ”autuuden tuntomerkit”. Ne ovat Matteus: 6: 10-12 ja kuuluvat: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

Tiedämme kyllä, että nämä jakeet ovat tulenarka aihe nykymaailmassa. Tiedämme, miten paljon kristittyjä vainotaan monissa maailman valtioissa. Myös omassa maassamme, joka ennen on ollut lähes 100% kristitty maa , ja jonka lipussa on ristikuvio, ja joka tietää olleensa Jumalan suosiossa talvi- ja jatkosodan aikana, on alkamassa kristillisten arvojen ja kristittyjen pilkkaaminen ja syrjiminen. Tiedämme, että monilla kristittyjen kotien lapsilla (ja vanhemmilla) on jo 1970-luvulta lähtien ollut vaikea tunnustaa uskoansa kouluissa ja työpaikoissa. Heitä on nimitelty ja väheksytty ja sittemmin myös kiusattu aivan väkivaltaan saakka.

Vielä omana opiskeluaikana toiset uskovat rohkaisivat ja kannustivat meitä kaikesta huolimatta seisomaan lujina Kristuksen ”soldaatteina”(Vs. Nuori Jeremia). Itsekin sain jopa kunnioitusta opettajien taholta tunnustaessani uskoani ja oikaistessani vääriä tulkintoja Raamatusta. Opettajana jouduin puolustamaan uskovien vanhempien lapsia, kun he kirjoittivat aineita tai puhuivat luonnontieteitten tunneilla luomiskertomusten puolesta. Nykyopetus vaatisi paljon korjausta takaisin Raamatun opetukseen, ettei yksi tai kaksi kokonaista sukupolvea hukkuisi.

Toinen korostusta vaativa kohta Jeesuksen vuorisaarnan ”autuuden tuntomerkeissä” on sana SILLÄ. Se on uusimmasta Raamatun käännöksestä jätetty pois; ja tällä apusanalla olisi todella suuri painoarvo opillisesti. Siis: Jeesus ei todellakaan tarkoita, että köyhyys, murheellisuus, hiljaisuus, jano ja nälkä vanhurskauden perään, laupeus, puhdassydämisyys ja rauhanpuolustus ihmisen ominaisuutena toisivat autuuden. Painoarvo on sillä, mikä kelpaa Jumalalle. Eli mitä Jumala antaa. (Esim. ”hengellisesti köyhä” oppii rukoilemaan apua Jumalalta ja tulee lähemmäksi Jeesusta, välimiestämme)

Samansuuntainen virhe ja vielä suurempi oli tämän sunnuntain evankeliumitekstin tulkinnassa siinä saarnassa, jonka kuulin radiossa. Puhuja muutti tekstin tarkoitusta kun hän sanoi, että rakkauden tekojen ja lähimmäisten rakastamisen puuttumisen vuoksi se yksi vieras poistettiin hääsalista ja heitettiin pimeyteen. Taivaaseen pääsemisessä ei nimittäin ole ollenkaan kysymys ihmisen suorituksista , vaan yksinomaan ”VANHURSKAUDEN VAATTEESTA”, joka jo pienenä kasteen kautta on puettu päällemme. Mutta: jos olemme luopuneet kasteen armoliitosta elämämme aikana ja joutuneet tuhlaajapojan asemaan, mutta olemme ottaneet vastaan Jumalan armokutsun ja palanneet takaisin Isän kotiin, sekä saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä, niin JEESUKSEN ANSION perusteella voimme iloita tuosta puvusta jo täällä maan päällä. Tuo pois heitetty vieras tuli juhliin ”omissa ryysyissään”, joista Raamattu toteaa: Omanvanhurskauden vaate on saastaista Jumalan edessä. Sen sijaan ”nöyrät saavat armon”.

Rukoilkaamme Pyhän Hengen valoa myös papistollemme, että emme kansana eksyisi ”oikoteille” emmekä joutuisi väärien oppien pyörteeseen.

”Sulle kiitos, Jumalani, kun pukimeni sain. Tuon kalliin vaatteheni, josta iloitsen nyt vain. Puvusta tästä auta mua armos voiman kautta, julki julistamaan.” Pääasia lienee, että saamme olla uskon kauta Jumalan lapsia, joilla on yllämme Jeesuksen pyhyys ja ansio. Aamen.