Usko ja epäusko

Markus 2:1-12
***************

”Abram USKOI Herraan ja Herra luki sen vanhurskaudeksi.”(I Moos. 14:6)

Rukous:”Auta, että askelissas ristin tiellä kulkisin. Eksymästä, horjumasta estä, Jeesus kallehin. USKOA ja rakkautta, toivoa Sä lisää myös. Anna voimaa taistelussa, täytä alkamasi työs.”(V.v.: 365:2)

Nykyisin keskustellaan siitä, että kirkko tarjoaa ihmisille ”halpaa armoa”. Sillä tarkoitetaan sellaista armoa, joka saadaan automaattisesti rakastavalta Jumalalta ilman USKOA Jeesukseen. Sellaista armoa ei ole. Armo on kalliisti ostettu ja lunastettu Golgatan mäellä. Sen saamiseksi tarvitaan vastaanottajalta USKON käsivarsi. Heprealaiskirjeen kirjoittaja aloittaa kertomukset USKON vaikutuksesta Raamatun henkilöitten henkilöhistoriassa elämän muutoksena seuraavasti: ”USKO on luja luottamus siihen, mitä toivotaan; ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Jatkossa sama luku ilmaisee USKON välttämättömyyttä pelastukseen sanomalla: ”Ilman USKOA on mahdoton kelvata Jumalalle.”

Jumalalle kelpaamisesta puhutaan päivän teksteissä termillä ”vanhurskauttaminen”, ”vanhurskaus”. Jumala kyllä vanhurskauttaa jumalattomia, mutta USKON kautta; USKOMALLA Jeesukseen.

Mitä sitten tarkoittaa se, että ”USKO on Jumalan lahja.” Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jumalan Pyhä Henki valmistaa synnintunnon kautta ihmistä vastaanottamaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä. Sitä sanotaan luterilaisuudessa ”Armonvalintaopiksi”. Jumala on valinnut kaikki ihmiset pelastukseen, mutta päivän toinen aihe: ”EPÄUSKO” tunkee ihmisen ja Jumalan väliin.

EPÄUSKO ilmenee tottelemattomuutena (Eeva ja Aadam), ylpeytenä, välinpitämättömyytenä, haureutena, rakkaudettomuutena, itsekkyytenä, hengellisenä laiskuutena ym. synteinä. Katolinen kirkko on määritellyt seitsemän kuolemansyntiä, joista esim. kateus on meille suomalaisille tuttu.

Raamattu kehottaa tekemään parannusta synneistä. Jeesus sanoi: ”Aika on tullut, Jumalan valtakunta on tullut lähelle: tehkää parannus!” Myös Paavali puhui Areiopagilla: ”Tietämättömyyden aikoja Jumala on sietänyt, mutta nyt Hän sanoo: Kaikkien ihmisten on kaikkialla tehtävä parannus.” – Parannukseen sisältyy synnin hylkääminen ja hyvien tekojen harjoittaminen synnin harjoittamisen sijasta.

Parannus määritellään Augsburgin tunnustuksessa:” Parannuksessa ei ole muuta kuin synnin katumus ja USKO siihen, että synnit on anteeksiannettu ja armo Kristuksen tähden saatu.”

Parannus on paluuta kasteen armoon ja lapsen USKOON. Jeesus kehottaa katsomaan mallia lapsesta, joka turvautuu täysipainoisesti Jumalan armoon. Me aikuiset puhumme myös turvautumisesta Jeesuksen ansioon. Kyllä sen lapsikin ymmärtää. Esimerkkinä pyhäkoulupoika, joka intti opettajaa vastaan. Opettaja näet väitti, että Jumala näkee kaikki. Lapsi vastasi: ”Jumala ei näe sitä, joka on ristin takana piilossa.” USKO tarrautuu Jumalan Sanan lupauksiin.

Päivän evankeliumissa neljä USKOVAISTA miestä kantoi halvaantunutta ystäväänsä Jeesuksen eteen. EPÄUSKOISET kirjanoppineet arvostelivat Jeesusta siitä, että Jeesus ekana paransi ihmisen sydänhaavat ja vasta sitten nosti hänet jaloilleen. Sellaista viisastelijat eivät olleet milloinkaan käsittäneet. USKON Isä Aabraham käsitti. Hän sai vanhurskauden haarniskan taistelussa oman sydämensä EPÄUSKON kanssa. Samalla tavalla mekin saamme ajatella. Psalmin kirjoittaja lainaa Jumalan ajatusta: ”Koska hän (USKOVA) riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.”(Ps. 91: 14)

Virren kirjoittaja rukoilee: ”Mua auta valvomaan ja armoon juurtumaan; USKOMAAN näkemättä ja muuta pyytämättä kuin olla lunastettu, Sun kuoloos istutettu.” Skinnari kirjoittaa: ”Niinpä USKON silmä kantaa yli meren myrskyisen; katsellessa rauhan rantaa, kaipuu täyttää sydämen: Saavu kohta määränpää, silloin musta maailma jää./ Sun on , Jeesus, alkamasi, USKONI ja kilvoitus. Sun on myöskin hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut, uupuneen, noudat kotiin taivaaseen.” – Tässä USKOSSA: Aamen.