Jumalan huolenpito

Matteus: 6: 25-34
*****************

”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin myös nämä (ajalliset tarpeet) teille annetaan.”(Matt. 6: 33)

Rukous: ”Oi Herra suuri, turvissas myös olkoon meidän kansa. Se etsiköön Sun armoas kaikissa toimissansa. Jos Sulta vain on siunaus, ei estää voi sen heikkous, se työsi tehdä voipi.”(V.v. 341: 8)

Oppimamme sananlasku kuuluu: ”Jumalall´ on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet.” Tämä totuus tulee ilmi hyvin tämän sunnuntain teksteissä. Erityisesti Vanhan Testamentin teksti Psalmien kirjasta osoittaa tämän: Siinä sanotaan: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle, ja syötte leipänne murheella; yhtä hyvin Hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.”

Edellä mainitun tekstin perustella siis kaikkein tärkeintä kansan ja yksityisen ihmisen elämässä on olla osallinen Jumalan siunauksesta. Kyllä me tietenkin tarvitsemme myös ihmisten siunausta, varsinkin lapsina tarvitsemme vanhempiemme ja opettajiemme siunaavat ajatukset opiskelussa ja yrittämisessämme. Jumalan siunaus välittyy uskovien ihmisten sanojen kautta. Mutta Jumalalla on etuoikeus myös itse määrätä, kenet Hän valitsee ja siunaa. Olemme kokeneet, miten hyvinkin yksinkertaisten ja köyhien mummojen ja vaarien hyvät sanat ovat vaikuttaneet elämässämme positiivisella tavalla. Kylmä raha ei voi läheskään tuoda sitä iloa ja toivoa kuin lämmin halaus ja siunaavat sanat. Niistä me olemme kiitollisia uskoville vanhemmillemme, jotka kasvattivaat meitä sodan jälkeisinä vaikeina vuosina.

Jeesus puhuu vuorisaarnansa lopussa Jumalan huolenpidosta. Jeesus neuvoo katsomaan mallia kedon kukkasista ja taivaan linnuista. Pieni kedon kukkanen on kauniimpi kuin Salomon kaikessa koreudessaan. Auskultointiaikana jouduin todistamaan tämän asian yliopettajalle näytetunnissa. Otin hienointa silkkiä ja ruusun lehden mikroskoopin alle. Voimme nähdä, miten silkissä oli saumoja ja jatkokohtia, mutta Jumalan luomassa ruusunlehdessä ei ollut kumpiakaan. Jumalan luonnossa näemme jatkuvasti Jumalan käden ja henkäyksen jäljet, jotka suorastaan huumaavat varsinkin syksyllä ja keväällä väriloistossa ja yksittäisen lehdykän ainutkertaisessa muodossa.

Taivaan linnut ovat jatkuva ilon lähde varsinkin meille vanhuksille ja monelle yksinäiselle. Niiden laulu ja kaunis muoto eivät koskaan saa kyllästymään niitä katsellessa. Me koemme Jumalan huolenpidon sanoissa: ”ei varpunenkaan putoa ilman Jumalan siitä tietämättä.”, tai ”ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.” Jeesus korostaa ihmisen arvoa Jumalan silmissä sanomalla: ”Ettekö ole paljon suurempiarvoiset kuin monta varpusta?”

Epistolatekstissä apostoli neuvoo, miten Jumalan siunausta levitetään. Hän sanoo, että toisten ihmisten kuormien ja taakkojen kantaminen on Jumalan tahdon täyttämistä. Kansankielellä : ”Auta miestä mäessä, älä mäen alla!” Herra antaa ystävilleen kyvyn nähdä, missä ja milloin apua tarvitaan. Eräs vanha ystäväni sanoi: ”Olen täällä Jumalan hanslankarina.” Uskovaiset on jätetty tänne toimimaan kansan omanatuntona ja lähimmäisten auttajina.

Lopuksi kysymme itseltämme, olemmeko saaneet koekea ”Jumalan huolenpitoa”? Itse olen kokenut olevani peräti ”Jumalasta riippuvainen”. Ilman Häntä olisin varmaan jo kauan sitten luopunut toivosta, niinkuin epäuskoinen maailma on jo tehnyt. Herran ja Hänen valtakuntansa kansalaisten avustamana olen jaksanut päivästä toiseen, vieläpä siinä uskossa ja toivossa, että kerran ”kostun rauhan rannalle”. ”Mua tartu käteen, Herra, ja taluta, niin että pääsen kerran mä kotio. En jaksa käydä yksin, vaan lankean. Vie kanssas käsityksin, niin uskallan.” Minäkin tahdon pieneltä osaltani kaikkien uskovien kanssa ”kylvää Jumalan siunausta ja korjata iankaikkisen elämän hedelmää.” Aamen.