Kiitollisuus

Luukas 17: 11-19
******************

”Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte; ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha” (Ef. 5: 15-16)

Rukous: ”Kiitä Herraa sieluni, mieleni ja kieleni: Hän on hyvä laupias, muuttumatta laupias./ Nimesi rakkaan kunniaksi suo, Jeesus, täällä vaeltaa. Tee sanassasi vahvemmaksi, Henkesi anna johdattaa. Sinulle, kallis Jeesuksemme. Iäti kaikuu kiitoksemme.”

Kiitollisuus on mielenlaatu. Kaikki eivät tiedä, että Martti Luther on nimenneyt kirkkonsa ”mielialan etiikaksi”. Se tarkoittaa, että tekojemme arvo perustuu siihen, millä mielellä sen teemme. Esimerkiksi, jos tekee vaikka ansiotyötä nurjalla mielellä, sen arvo on vain taloudellinen. Jos taas tekee työtä mielellään, onnellisena siitä, että voi tehdä vaikkapa kutsumustyötään ja saada siitä myös perheelleen hyötyä, työn arvo on sama kuin Jumalalle osoitettu työ. Lutherhan oli sitä mieltä, että esim. papin työ ja ”huusin” puhdistaminen ovat samanarvoisia Jumalan edessä, jos ne tehdään hyvin ja kiitollisin mielin.

Hyviin tapoihin kuuluu, että lausumme kiitoksen meille osoitetuista hyvistä palveluksista ja lahjoista. Äitini opetti meitä lapsia, että: ”Muista aina kiittää, sillä kenelläkään ei ole pakko antaa sinulle mitään. Antaminen on vapaaehtoista.” Hän tarkoitti myös sitä, että vaikka lahja olisi ei-toivottu, ehkä mitätön mielestäsi, älä pahoita antajan mieltä. Kukaan ei anna mitään toista kertaa, jos on epäkohtelias antajalle. Jos joskus tapahtui niin, ettemme muistaneet innoisamme kiittää tai toisessa tapauksessa sanoa: ”anteeksi”, meidät käskettiin välittömästi korjaamaan unohduksemme.

Äidit ja isätkin odottavat lapsiltaan kiitosta. Itse asiassa neljännen käskyn kehotus kunnioittaa isää ja äitiä sisältää myös kiitollisuuden. Entisaikoina lapset osoittivat vanheneville vanhemmilleen kiitollisuutta yrittämällä korvata heidän vaivannäkönsä elämän ensimmäisinä vuosikymmeninä. Nykymaailmassa tästäkin seikasta on tullut kiistanalainen kysymys. Yhteiskunta ei koskaan voi korvata omien lasten palvelu-alttiutta.

Efesolaiskirjeen neuvossa viisaasta vaelluksesta näyttäisi olevan sisäänkirjoitettuna ajatus: ihminen voi itse valita, vaeltaako hän viisaasti vai tyhmästi. Tyhmyys ja viisaus eivät siis olekaan synnynnäisiä ominaisuuksia. Lahjakkuuden suunta saattaa olla, mutta ahkeroimalla ja peiliin katsomisella voisi olla mahdollisuus viisastua; sensijaan, jos antaa masennuksen ja itsensä aliarvioimisen voittaa, jää alkuasukkaan tasolle. Vaelluksemme valvomisessa voi monessa tapauksessa olla apua rukouksella, ystävillä ja uskon sisarilla ja veljillä.

Päivän evankeliumi kertoo kymmnestä yhteisön ulkopuolelle tuomituista sairaista miehistä. Heidän leimansa poistaminen ei ollut mahdollista. Heidän piti kuolla tautinsa seurauksena. Heillä oli kuitenkin korvat, jodien avulla he olivat kuulleet evankeliumin Jeesuksesta. Kun Jeesus liikkui heidän asuinalueellaan, he lähestyivät häntä, varmaankin arkaillen. He olviat saaneet myös puhelahjan korvien lisäksi ja alkoivat huutaa kovalla äänellä: ”Jeesus, Opettaja, armahda meitä”. Ehkä he olivat lukeneet sen verran Raamattua, että tiesivät lauseen: ”Hädässä huuda minua, niin minä tahdon auttaa sinua; ja sinun tulee kunnioittaa minua!”. Tuo huuto eli avunpyyntö sisälsi jo uskovaisen sydämen, sillä he lutotivat siihen, että Jeesus voi ja tahtoo auttaa. He tottelivat ja lähtivät saamaan todistuksen papeilta, että olviat parantuneet.

Voi olla, että tuo 10% kertoo myös siitä, että kaikista maailman ihmisistä vain 10% pelastuu, koska Jeesus sanoo, että: ”Iloitse, sinä piskuinen lauma, sillä Isällänne on halu antaa teille valtakunta.” Myös se sana: ”Löytyneekö uskoa maan päällä, kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan.”

Tekstin tarkoitus on kehottaa meitä miettimään omaa vaellustamme sekä mielenlaatuamme. Onko meidän suussamme ja sydämessämme enimmäkseen kiitosvirsi vai iänikuinen marmatus. Jeesuksen vika ei ole, jos olemme jatkuvasti tyytymättömiä elämän lahjaan, joka meille on annettu. Lasten virressä veisataan: ”Osani olkoon suuri taikka pieni, Sun haltuus uskon vaiheet elon tieni: Sun hyvä henkes aina ohjatkoon, - ja taivaaseen mun vihdoin saattakoon!” Tuolle yhdelle, joka tuli kiittämään, Jeesus sanoi: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan.” Mekin tahdomme kuulla nuo sanat Jeesuksen suusta. Aamen.