Lähimmäinen

Luuk. 10 27-
*****************

”Hän (Herra) on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä”(Miika 6: 8)

Rukous: ”Auta, että lahjojasi aina jaamme iloiten. Voita itsekkyyden luonto, murra sydän kivinen. Näytä, Jeesus, paistaessa hyvyytesi auringon: jos on autuasta saada, autuaampi antaa on./ Lähimmäisten kärsimykset, puute, tuskat vaikeat lahjojamme, voimiamme palvelukseen kutsuvat. Auta, että heitä emme huomaamatta jättäisi. Jotta armokasvojasi pois et meitä kääntäisi.”(V. 432: 2-3)

Tämän päivän evankeliumin näyttteleminen rippikoulussa oli muistoissani yksi suosituimmista Jeesuksen vertauksista. Iltanuotioilla nuoret mielellään näyttelivät ”Laupiasta samarialaista”. Toinen yhtä suosittu vertaus oli ”Tuhlaajapoika”. Eläytyminen vertauksen rooleihin tuntui olevan helppo ja haluttu tehtävä. Uskon, että tällä tavalla opetettuna vertaus jäi nuoren mieleen ihan toteuttamista varten. (Toteutui 1960-70 vuosina)

Kertauksen vuoksi Jeesus muutti ”lähimmäis-käsitettä” laajemmaksi kuin perus-juutalaisuudessa oli. Juutalaisuus on lakiuskonto, jossa pääidea on, että ”jos teet oikein, pelastut”. Siihen sisältyi kyllä rakkauden kaksoiskäsky, mutta lähimmäisen rakastaminen tarkoitti toisen samanheimoisen eli toisen juutalaisen rakastamista. Jeesus velvoitti uskovaiset rakastamaan jopa vihollista ja rukoilemaan hänen puolestaan.

Suomessakin on historiassa ollut aikoja, jolloin oma perhe, suku ja heimo ovat olleet lähimmäisen paikalla. Vanhassa historiassa myös samansäätyiset olivat lähimmäisiä. Niinpä esimerkiksi avioliitto erisäätyisen kanssa oli tuomittu. Elämä oli normeilla pilattu. Käskyjen ja sääntöjen orjuudesta Jeesus vapautti sanomalla, että kaikki uskovaiset ovat samaa perhettä samasta puusta ravinnon saajia sekä sama rakennus, jonka perustuksena on Herra itse.

Kun tutkistelee omaa sydäntä, sieltä voi löytyä kivinen kohta jotakin ryhmää kohtaan. Silloin täytyy pyytää Jumalalta ”anna mulle uusi sydän, uudet korvat, uudet silmät”.

Se syy, miksi yritämme rajoittaa lastemme ja nuortemme lähestymistä vieraisiin ihmisiin, johtuu pelosta. Lapsi ei osaa puolustatua, jos sielunvihollinen lähettää pahan tekijöitä lapsen, vanhuksen tai yleensä puolustuskyvyttömien kimppuun. Tänä aikana tälläistä tapahtuu paljon.

Me sodan aikoihin syntyneet suomalaiset olemme saaneet elää turvassa. Meille on heti elämän alussa opetettu rukoilemaan Jeesusta ja suojelusenkeleitä avuksemme. Enkelin suojassa uskallamme kertoa jumalattomille elävästä uskosta ja Jumala rakkaudesta, mistä epistolatekstimme kertoo Johanneksen kautta. Me vanhat olemme kiitollisia siitä, että saimme elää aikana, jolloin Jumalan sanan kaksiteräinen miekka osoitti meille lain tärkeyden piiskana mennä Jeesuksen luokse saamaan anteeksiantamusta ja suojaa Hänen haavoistaan.

Usko Jeesukseen antaa voimaa tänäkin päivänä lähestyä ihmisiä rakastaen, uskoen ja toivoen. Vaikka olemme mitättömyyksiä suuren Jumalan maailmassa, voimme vaikuttaa pienenä rakkauden liekkinä maailman pimedyessä. Me toivomme, että Herra itse käyttää käsiämme, jalkojamme ja ajatuksiamme toisten parhaaksi. Herra siunatkoon jokaisen rakkauden teon. Aamen.