Itsensä tutkiminen (Fariseus ja publikaani)

Luukas 18: 9-14
*******************

”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta, joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.”(Snl. 28:13)

Rukous: ”Mua tutki, Herra Jumala, mun sydäntäni koeta; ojenna aivoitukseni ja johdata mun jalkani. Jos lienen tiellä pahalla, mua oikealle taluta./ Niin kiitän aina armoas, kun minut suljit huomahas. Kun elohon Sä minut loit ja hyvän kaiken mulle soit. Sä mulle ole turvana, mun tahtoas suo seurata.” (V.v. 343: 10-11)

Minulla on sellainen kieroutunut vetovoima, että kaikki omituiset, neuroottiset ja narsistiset ihmiset piirittävät minua. He tietävät ja tarkkailevat elämääni, puheitani ja tekojani suurella mielenkiinnolla. He tuntevat mielestään minut paremmin kuin minä itse. Niinpä se taitaa olla yleisestikin, että itsensä tunteminen on vaikeampaa kuin lähimmäisen tunteminen.

Jos Jeesuksen kertomaa esimerkkiä fariseuksesta ja publikaanista tarkemmin tutkistelee, huomaa, että nykymaailmassa on enempi fariseuksia kuin publikaaneja eli syntisiä. Näet: synnistä ei juurikaan puhuta, on vain näitä lähes jumalaksi itsensä tuntevia, meditoivia, itsensä kehittäjiä, valaistuneita ja uudelleen syntyneitä. Muut kuin Jeesuksen opetukset kelpaavat niillekin, joiden pitäisi veisata: ”Minä vaivainen oon, mato matkamies maan, monet kuljen mä vaikeat retket.” Eivätköhän nuo, vähäsyntiset, pian poista virsikirjasta vanhat heränneitten virret? Itsensä viheliäisiksi ja laitimmaisen tuntoiseksi tuntevat ovat todella vähentyneet ihmiskunnasta, - ja vain oikeanlaatuiset ja synnittömät istuvat päättämässä, kutka meistä pitäisi liqvitoida, eliminoida tai ainakin jättää syrjään yhteisöistä.

Koulussa opetin itsetutkistelua kolmesta suunnasta. Esimerkiksi opettajan antamat numerot voivat kertoa jotain itsestä ja omista lahjakkuuksista. Varsinkin, jos on hyvä opettaja.

Kaverit ja niiden määrä kertoo myös itsestä. Onko ihmisellä tukijoita, ymmärtäjiä ja auttajia hädän tullen tai muuten vaan itsetunnon nostattajina.

Peilistä voi myös katsoa, onko siistin näköinen ja miten vaatteiden värit stemmaavat. Puhtaudesta voi itse päättää, mutta siitäkin joskus kannattaa kysyä toisten mielipidettä.

Kaikista tärkein tiedonlähde on Raamattu, etenkin Sananlaskut ja Psalmit. Erityisen tärkeä tietolähde on Jeesuksen vuorisaarna ja vertaukset. Kyllä, ja tämän päivän vertaus fariseuksesta ja publikaanista.

Tärkeintä on, että pääsee siihen syntisten porukkaan. Jeesus nimittäin sanoo, että Hän ei tullut kutsumaan vanurskaita vaan syntisiä. Syntiset tarvitsevat pelastusta eli Jeesusta. Jos pääsee Jeesusken luokse, pääsee myös synneistä. Jeesus antaa näet voimaa luopua rikkomusten teosta, ja siihen, että alkaa elää uutta elämää Hänen varassaan. Jos ihminen elää Jeesuksen varassa, hän ei voi kerskailla niinkuin vertauksen fariseus.

Sitten on tämä Siionin laulu: ”Älä, rakas sisar, veli, katso omaa sydäntäs; se on aivan kylmä, kolkko, turmeltu ja ynseä.” Laulun kirjoittaja kehottaa sen sijaan: ”Katso sitä Veriylkää, joka vuokses naulittiin. Hän on täynnä rakkautta, armoa ja hyvyyttä. / Viat, synnit, heikkoudetkin ovat kaikki anteeksi; Sanan kautta upotettu armon mereen iäksi.”

Sitten on vanha heränneitten rukous: ”Luo minuhun, rakas Jeesus, uusi sydän ja mieli uus; ja opeta ristisi alla mulle uusi kuuliaisuus! Ota pois oma voima ja kunto; anna elävä itseni tunto, että voisin valvoa.”

Kutsu koskee myös niitä neurootikkoja, narsisteja ja itsevarmoja oikeassaolijoita: Jeesus antaa sellaiset silmät, että itseihailun tilasta pääsee ristin juurelle. Sinne voi mennä ilman itsetuntoakin; ihan publikaanina ja ”kelvottomaksi käyneenä”. ”Armo kuuluu sulle juuri, sulle heikko, kurjakin, vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin. Kaikkein synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens´ antoi, ristiin, kärsimyksihin.”

Tässä uskossa: Aamen!