Herran palveluksessa. Apostolien päivä.

Luukas 5: 1-11
********************

”Sinun käskystäsi minä heitän verkot” (Lk. 5: 5B)

Rukous: ”Suo, Herra, sama Henkes meille, kuin annoit kerran apostoleille. He vaikka joutui vaarain teille, niin sanaa julisti he kansoille. He veivät armokutsun maailmaan, Sä autoit kansat siihen uskomaan.”(V.v.:163:1)

”Apostolien päivänä” epistolatekstin alussa pyhä apostoli Paavali esittelee itsensä, niinkuin ennen tehtiin kirjeen alussa. Hän kirjoittaa Rooman uskovaisille: ”Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan evankeliumia.”(Room. 1:1). Paavalilla ei ollut uskoon tulonsa jälkeen keskittymisongelmia, vaan hän tiesi ja varmisti muillekin oman keskeisen virkansa ja tehtävänsä.

En tiedä tarkalleen, miten nykyiset papit ja seurakunnan johtajat esittelevät itsensä? Kun he menevät kuppiloihin ja viinikellareihin olemaan mielestään seurakunnan edustajia. Muistan, miten muuan kirkkoherra suuttui ja piti vihaa elämänsä loppuun asti, kun lapsenmielisesti kysyin häneltä: ”Kerrotko siellä Jeesuksesta?”. Hän nimittäin (1960-luvulla) kehui työntekijäkokouksessa, että hänen läsnäolonsa ja osanottonsa lentopallopelissä riittää evankeliumin julistuksesta, koska kaikki tietävät, että hän on kirkkoherra.

Virren kirjoittaja sanoi oikein, että apostolit saarnasivat Jumalan evankeliumia ”sekä sopivalla että sopimattomalla ajalla”, vaikka he Jeesuksen ja profeettojen ennustuksen mukaan antoivat saarnatessaan itsensä alttiiksi vainoille, vaaroille, jopa kuolemalle. Ja kuten Jeesus mainitsi, ainoastaan Johannes kuoli vanhuuteen, muut kaikki joutuivat uhraamaan henkensä evankeliumin vuoksi. Mutta niinkuin vanha historia kertoo, marttyyrius oli siemen, koska yhden uskovan marttyyrin sijasta nousi sata uutta evankelistaa; eikä evankeliumin leviämistä voinut sielujen vihollinen estää. Jo Paavali itse vei evankeliumin Eurooppaan ja sieltä se kreikan kielen avustamana levisi kautta Rooman maailmanvaltakunnan aina pohjoiseen asti, vieläpä Suomen pakanamaahan tuhannen vuoden kieppeillä.

Tämän päivän evankeliumi kertoo Jeesuksen venesaarnasta ja siihen liittyvästä kalastuksen tuloksesta. Pietari ja hänen veljensä Andreas sekä muut opetuslapset olivat olleet kalassa läpi yön. He eivät olleet saaneet yhtään kalaa. Saarnan loputtua Jeesus käski viemään verkot syvälle ja heittämään ne venheen oikealle puolelle. Kalaa tuli niin paljon, että verkot repeilivät ja tarvittiin kaksi venhettä tuomaan saaliin rantaan.

Pietari siitä johtui polvistumaan Jeesuksen eteen ja ilmaisemaan itsetuntonsa sanomalla: ”Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen.” Jeesus ei mennyt minnekään, vaan Hän lohdutti Pietaria: ”Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä.”

Jeesuksen vertaukset ja ihmeteot tarkoittavat sitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Kun olemme vuosikymmeniä seuranneet maailman tapahtumia, voimme todeta, että Raamatun ennustukset ja lupaukset toteutuvat kirjaimellisesti aikojen mennen/tullen. Niin sekin, mitä Jeesus on luvannut tapahtuvan aikojen lopussa. Silloin enkelit tulevat erottamaan kuolleet kalat elävistä.

Vanhan Testamentin teksti kertoo Abrahamista. Hän ei ollut apostoli, mutta hänestä tuli kuitenkin uskon isä ja kaikkien Jumalaan uskovien kanta-isä. Hän on sopiva esimerkki tämän päivän teemaan, sillä hän luotti Jumalaan ja seurasi Hänen reittiohjeitaan. Jumala lupasi hänelle, ei kaloja, vaaan jälkeläisiä niin paljon kuin on tähtiä taivaalla tai hiekanjyviä meren rannalla.

Jeesus sanookin: ”Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra pääse sisälle Jumalan valtakuntaan, vaan se joka tekee minun Isäni tahdon.” Uskon-isän mallin mukaan haluamme luottaa Jumalan Sanan lupauksiin, emmekä suostu sielunvihollisen juoniin.

”Pysykäämme uskossa, niinkuin lapsi kehdossa, helmass´ äidin, Jeesuksen, synnit anteeks´ uskoen.” Aamen.