Kutsu Jumalan valtakuntaan

Luukas 14: 16-24
**************************

”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.”(Luukas 14: 15b)

Rukous: ”Mun, Jeesus, anna aina muistaa Sun suurta ehtoollistasi. Maailma mielestäni suistaa ja kuulla kutsumustasi. Mua auta valmiiks aikanaan, ennenkuin ovi suljetaan.” (V.v.: 137: 6)

Kuten muistamme, Jeesus lähetti opetuslapsensa kaksittain julistamaan ilosanomaa siitä, että Hän itse on ”Lammasten Paimen”, joka kutsuu ihmisiä parannuksen kautta Jumalan valtakuntaan. Hän sanoi myös vuorisaaarnansa lopussa, että: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan niin kaikki tämä (ajalliset tarpeet) teille annetaan.”

Myös Johannes Kastaja kutsui ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Hän kastoi Jordanin virrassa ”parannuksen kasteella”. Johannes oli viimeinen Vanhan Testamentin profeetta. Hän, samoin kuin muut VT:n profeetat saarnasivat lain saarnaa, jonka pää-idea on se, että ihmiset pelastuvat tekemällä hyviä tekoja ja täyttämällä Jumalan käskyt, sekä elämällä perinnesääntöjen mukaan. Profeetat ennustivat myös tulevasta ajasta, jolloin Jumala on kirjoittanut lakinsa ihmisten sydämiin. Paavali vahvisti tämän ajatuksen lisäämällä siihen: ”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.”

Taivaaseen korottamisensa jälkeen Jeesus asetettiin ”Taivasten valtakunnan” kuninkaaksi. Hän ”istuu Jumalan oikealla puolella” eli on Jumalan ”neuvonantaja”. Hänen nimessään Jumalan valtakunnan jäsenet ja armosta osalliset saavat rukoilla Jumalaa Isänään. Heitä kutsutaan ”Jumalan lapsiksi”. He saavat sanoa: ”Abba, Isä”.

Lähtiessään helatorstaina Isänsä luokse, Jeesus antoi ”lähetys- ja kastekäskyn”. Se on aivan Matteuksen evankeliumin lopussa ja kuuluu: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaan ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla pitämään kaikki ne käskyt, jotka minä olen käskenyt teidän pitää. Ja, katso, minä olen oleva teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

Tämän päivän otsikko on: ”Kutsu Jumalan valtakuntaan”! Tekstissä esiintyy viesti tulevista pidoista, kuninkaan pojan häistä. Kutsu esitetään ensin Jumalan omaisuuskansalle, Israelille. Sen oppineet ja viisaat eivät ottaneet kutsuaa vastaan, joten lopputulemassa pitoihin pääsivät köyhät, sairaat, sokeat, rammat, aitovierten kansa ja syntiset. Ensimmäiseksi kutsutut eivät enää päässeet sisälle, koska ovet suljettiin.

Raamattu kertoo myös, että Jeesus (lammasten paimen) avaa ja sulkee valtakuntansa ovet ja portit. Jerusalemin kokouksen jälkeen evankeliumin lähettiläät joutuivat lähtemään lammastarhan ulkopuolelle etsimään kadonneita lampaita ja pakanoita. Apostoli Paavali kutsuttiin ”pakanain apostoliksi”. Hän otti tehtävän tosissaan ja teki neljä lähetysmatkaa aina Roomaan asti. Hän itse sanoi, ettei hän ansainnut tuota tehtävää, koska oli vainonnut Jumalan seurakuntaa eli Jumalan lapsia. Hän lausui myös, että ”Jumalan evankeliumi on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi” – ja että: ” Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta.”, sekä tämä: ”Varma on se sana ja kaikin tavoin vastaanottamisen arvoinen, että Herra Jeesus Kristus tuli syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.”

Nyt me huomaamme näitä lukiessamme, että Jumalan valtakunnan kutsu tulee ihmisten korviin alhaalta, ruohonjuuritasolta, ei ylpeästi kadonneitten ja syntisten yläpuolelta huutaen ja pakottaen. Me kutsumme ihmisiä ”armon valtakuntaan”, kotiin, jonka ovella ihminen puetaan vanhurskauden vaatteeseen, annetaan synnit anteeksi ja lahjaksi Jumalan valtakunnan kansalaisuus.

Jumala on suuressa rakkaudessaan ja armossaan antanut meille vapauden valita, minkä kuninkaan alamaisia me haluamme olla. Sielunvihollinen on kyllä kimpussamme ja tarjoilee meille mainetta ja kunniaa, kuten Jeesukselle erämaassa. Hänellä ei ole kuitenkaan mitään annettavaa, sillä kaikki ajalliset sekä iankaikkiset aarteet ovat Jumalan omaisuutta. ”Kaikki hyvä anti ja täydellinen lahja tulevat ylhäältä, valkeuksien Isältä.”

Niin kauan kuin ovi on auki, on armonaika. Kun ovi sulkeutuu, on myöhäistä tehdä parannusta. ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat…...ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee….ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.”

Tässä uskossa: Aamen!