Katoavat ja katoamattomat aarteet

Luukas 16: 19-31
************************

”Älä kadehdi, jos joku rikastuu; kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään; hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.”(Ps. Ps.49: 17-18)

Rukous: ”Oi, Isä armas, tiedät puuttehemme; voit täyttää myös ne kaikki parhaaksemme. Oi, pyhä Herra, kaikkivaltias; armahda meitä, ole laupias!/ Jos suot Sä täällä meille rikkautta, niin välttämään sä auta ahneutta. Suo, että voimme käyttää lahjasi, myös lähimmäistemmekin parhaaksi.”(V.v. 352: 4-5)

Tämän sunnuntain tuttu evankeliumiteksti kertoo rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Vanhan Testamentin teksti kehottaa olemaan kadehtimatta sellaista ihmistä, joka rikastuu ja jonka omaisuus paisuu suureksi. Monessa Raamatun opetuksessa näkyy tämä varoituksen sana. Yleinen ajatus siellä on, että rahan himo on monen pahuuden syy. Rikastumiseen rakastunut ihminen tulee vaan aina ahneemmaksi; eikä auta tieto siitä, että ahneus on yksi ”kuoleman synneistä”. Yksi Jeesuksen vertaus kertoo miehestä, joka halusi vain isompia aittoja, että kaikki vilja mahtuisi. Hän sai kuulla, että häntä kohtaisi kuolema heti samana yönä. Jeesuksen tärkeä opetus on myös vuorisaarnassa, missä Jeesus neuvoo, ettei pitäisi koota aarteita tähän maailmaan vaan taivaaseen. Hänen toteamuksensa neuvon lopussa on tämä: ”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sydämesi.”

Eräs ystävättäreni kouluajoilta sai mieheltään sormuksen, jossa oli valtava timantti. Sellaista emme evakosta tulleet köyhät tytöt olleet milloinkaan nähneet. Rouva vei sormuksen pankin holviin. Eräänä päivänä hän yllätyksekseen oivalsi, että eihän siitä sormuksesta ole itselle eikä läheisille mitään iloa, jos se on piilossa pankin holvin lokerossa. Niinpä hän otti sormuksen arkikäyttöön ja piti sitä sormessaan kuolemaan asti. Sormuksen antanut aviomies kuoli ennen vaimoaan, mutta ehti iloita monia vuosia kauniista korusta vaimonsa kädessä, samoin lapset, joista joku sai sormuksen perinnökseen. Olisihan se ollut tosi pöljää, jos sydän olisi ollut pankkilokerossa eikä perheen ilona. Omakin vihkisormukseni oli aluksi muutaman vuoden pankkilokerossa, kunnes järki voitti.

Jeesus aloitti ”autuuden tuntomerkit” vuorisaarnan alussa sanoilla: ”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Painotus on sanassa ”sillä”. Jumalan valtakuntaan pääseminen on toki kaikkein tärkein asia vastauksena kysymykselle: Miksi täällä olemme. Me olemme täällä matkalla kohti taivasta. Mitä vähemmän taakkoja on kannettavana, sitä helpompi on tehdä matkaa. Apostolikin neuvoo: ”Pankaamme pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjolla olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.”(Hebr. 12: 1-2)

Miten kävi rikkaalle miehelle ja Lasarukselle. Jeesus mainitsee ensin rikkaan miehen tarinan. Hän kuoli ja haudattiin. Voimme kuvitella ne korupuheet, mitä rikkaitten hautajaisissa tavallisesti on. Tunteettomat ja lähimmäisille kylmätkin ihmiset usein kiitetään ja siunataan haudan lepoon mainitsematta yhtäkään negatiivista mahdollisuutta tulevaisuudesta. Lasaruksesta, jonka ajallisen elämän kuvaus Jeesuksen suusta on hyvinkin ahdistava, mutta hyvä ja kaunis : enkelit veivät hänet Abrahamin helmaan. Sellaista kyytiä me kaikki uskovaiset odotamme. Monet ovat nähneetkin jotain kaunista kuolinhetkellään. He lähtevät täältä hymy huulillaan; sydän lyö viimeisen lyöntinsä kiitosmielin.

Sananlaskussa sanotaan: ”Helvetti on täynnä heränneitä.” Sanonta pitää paikkansa myös rikkaan miehen kohdalla. Hän yrittää pyytää, että joku kuolleista, ehkäpä hän itse, saisi luvan mennä varoittamaan ainakin veljiään ja perhettään, etteivät joutuisi tuonne vaivan paikkaan. Herätys on kuitenkin myöhäistä. ”Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot heitä.” Jumalan Sana on edelleen matkaopas ja kompassi elämän tiellä. Armon aikana on hyvä ottaa käteensä Raamattu ja miettiä sen sanomaa omalle sielulleen. Jo kristinoppimme alkoi sanoilla: ”Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Siksi sydän on levoton kunnes se löytää levon Jumalassa.” Jeesus lopetti vuorisaarnan sanoihin: ”Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa, niin kaikki tämä (ajallinen) teille annetaan.” Siinä ovat samassa lauseessa sekä katoamaton että katoava aarre.

Tässä uskossa: Aamen.