Elämän leipä.

Johannes 6: 1-15.
*******************

”Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja Hän antoi sinulle mannaa syödä, jota sinä et ennen tuntenut, ja jota isäsikään eivät tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Herran suusta.”(I Moos. 8:3)

Rukous: ”Rukoilen, Armahtajani, tee sydämeni terveeksi. Oi puhdas lähde pyhyyden , nyt uutta voimaa tarvitsen. / Valaise Hengen valolla, kun olen aivan sokea. Ainoa olet aarteeni suuressa köyhyydessäni. / Elämän leipä taivaasta, oi ihminen ja Jumala, suo ruumiisi ja veresi nyt kilvoituksen voimaksi.” (V. 223: 4-6)

Päivän evankeliumi on meille kaikille tuttu kertomus siitä, mitä tapahtui Jeesuksen toimesta Tiberiaan meren rannalla korkean vuoren päällä. Jeesus meni sinne opetuslastensa kanssa lepäämään ja rukoilemaan, mutta suuri kansanjoukko seurasi Häntä. Väkeä oli 5.000 miestä ja varmaan lisäksi naisia ja lapsia. Jeesus ravitsi siellä pojan antamilla viidellä leivällä ja kahdella kalalla väestön paljouden. Vielä jäi jäljelle 12 vakallista leipiä. Tämä ruokkimisihme on yksi niistä, joita nykyajan viisastelijat kritisoivat ja yrittävät selittää järjellä. Yksi järjen selitys on, että ihmisillä olisi ollut itsellään eväitä, joita he olisivat jakaneet lähellä istuville. Se selitys ei kuitenkaan tee oikeutta Jumalalle, jolle kaikki on mahdollista.

Tuo alkuun kirjoittamani kohta Mooseksen kirjasta on sama, mitä Jeesus käytti erämaassa kun kiusaaja yritti saada Häntä muuttamaan kivet leiviksi. Jeesus muistutti samoin kuin Paavali Korinttolaiskirjeessä ja Mooses äsken mainitussa kirjan kohdassa, että ” ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Sitä me itsekin olemme kokeneet, kun olemme istuneet kuuntelemassa Jumalan sanan saarnaa ja nauttineet Herran Pyhää Ehtoollista. Evankeliumi tyydyttää sielun nälän ja antaa voiman kilvoitteluun kiusauksia ja syntejä vastaan.

Johanneksen evankeliumin kuudennen luvun loppuosassa Jeesus kehottaa hankkimaan sitä ruokaa, joka ei katoa, vaan joka pysyy ja hamaan iankaikkiseen elämään, ja jonka Ihmisen Poika on antava, sillä Jumala on Häneen painanut sinettinsä. Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän. Sitten Hän paljastaa, että Hän itse on se elämän leipä ja sanoo, että joka tulee Hänen tykönsä, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo Häneen, se ei koskaan janoa. Senkin totuuden olemme saaneet kokea maailman eksytysten keskellä.

Nyt meidän täytyy kysyä, mistä saisimme elämän leipää sielumme nälkään. Mikä olisi nykymaailmassa mannaa erämaassa? Katekismuksesta olemme oppineet, että Jumala jakaa armoa Sanan ja sakramenttien kautta. Apostoli sanoo, että ”Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle autuudeksi.” Usko syntyy evankeliumin kuulemisen kautta. Esimerkiksi kun saamme kuulla, että olemme lunastetut Jeesuksen veren hinnalla. Että saamme kaikki synnit anteeksi julistetun syntien anteeksiantamuksen saarnan kautta. Jos uskomme sen vilpittömästi, ei Jumala enää muistele pahoja tekojamme, koska olemme ristin suojassa.

Nuorena ollessamme lauloimme ruokarukouksena: ”Me syömme leipää elämän ja juomme lähteestä autuuden. Ja ken siitä juo, ei janoa hän milloinkaan.”, tai körttivirren sanoin: ”Oikeutt´ei ole mulla tykös tulla lasten leipää pyytämään. Rakas Herra, suothan murun, pidät surun lapsistasi yhtenään.”

Rukouksemme on tänä aikana Isä-meidän rukouksen sanoin: ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme!” Anna se kaikille nälkäisille. Aamen.