Rukous ja usko.

Matteus 15: 21-28
******************

” Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa, niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne.”(I Tessa: 4: 2-5)

Rukous: ”Sun haltuus, rakas Isäni, mä aina annan itseni, mun sieluni ja ruumiini, Sä, Herra, ota suojaasi./ Mun sieluni ja ruumiini, Sun omas ovat, Herrani. Siis omas ota huomahas, en pelkää Sinun suojassas./Sun, Isä, tahtoos tyytyen, saa sydän levon suloisen. Oot hädässä ja tuskassa, mun auttajani ainoa.”(V.v.:332:1-3)

Päivän evankeliumitekstissä kerrotaan kanaanilaisesta naisesta, jokaa tuli hädissään Jeesuksen luokse ja rukoili: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua, sillä riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni!”

Päivän rukousaihe on kovin lähellä nykypäivän uskovien äitien sydäntä. He ovat hädissään ja avuttomia teini-ikäisten lastensa kanssa; osittain somen, kouluopetuksen ja aikuisesimerkkien vuoksi. Jeesuksen ja äidin tapauksessa on huomioitava seikka tässä: Nainen rukoilee: Armahda MINUA! - Äidit hyvin herkästi syyttävät itseään lastensa käyttäytymisen vuoksi, eikä ihme, sillä vanhempi psykoanalyyttinen psykologia kaiveli myös aina syitä lapsuudesta ja vanhemmuudesta. Myös toiset vanhemmat voivat kehua omia lapsiaan eivätkä tue vaikeuksissa olevia vanhempia, saati yhteiskunnan päättäjät.

Opettajana muistan, että teini-ikäiset tytöt olivat suustaan vielä pahempia kuin pojat. Ristiriitaisen opetuksen alaiset nuoret häiriköivät, koska eivät tiedä, mikä on oikea opetus.

Olisipa vieläkin niitä hädissään olevia äitejä ja isiä, jotka rientävät Jeesuksen luokse huutamaan apua: ”Herra, auta, riivaaja vaivaa kauheasti tytärtäni / poikaani!”. Jeesukselta saisi apua sekä äiti että lapsi. Tosin tässä tekstissä Jeesus koettelee äidin todellista tarvetta saada apua. Vaikuttaa ensi näkemältä tylyltä tuo Jeesuksen vastaus: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin kadonneitten lammasten tykö”. Nainen ei anna periksi, vaan uudelleen pyytää:”Herra, auta MINUA!”. Vielä Jeesus koettelee naisen uskoa: ”Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille!.” Periksiantamaton äiti vastaa: ”Niin, Herra, mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat.”

Jeesus parantaa tytön. Jeesus teki ihmeen äidin peräänantamattoman rukouksen vuoksi. Riivaajat pakenevat kun Jumala sanoo sanan. Tieto tästä on meidänkin uskomme perusta. Sillä meissä kaikissa asuu sekä paha, joka on jo Aadamista peritty ominaisuus, että omatunto, missä kuuluu Jumalan ääni. Jos riivaaja saa vallan, tukehtuu Jumalan ääni. Siksi meillä on oikeus jokapäiväiseen parannukseen ja paluuseen Jumalan armoliittoon, joka solmittiin kasteen hetkellä. Vanhat puhuvat omantunnon puhtaudesta ja synnin poispanemisesta. Paaston aikana korostetaan, että viaton veri on vuotanut meidän ”riivattujen” pelastukseksi. Saamme uskoa synnit anteeksi ”Jeesuksen veressä”.

Äitien paras ase on rakkaus. Rakkautta saadaan rukouksen kautta. Siksi historia tietää monista tuhansista äideistä, jotka ovat rukoilleet jatkuvasti ja palavasti tyttöjensä ja poikiensa puolesta. Luther rukoili itsensä vuoksi: ”Mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa”. Äidin ja lapsen syyllisyys ja seuraukset ovat yhteiset. Jeesus voi parantaa molemmat; sekä vanhemman että lapsen. Äitikin voi uupua eivätkä kaikki äidit ole yhtä kestäviä kuin kanaanilainen äiti. Monet huolet ja murheet ja vastoinkäymiset rynnivät nykyisin perhettä vastaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää ottaa vakuutus Taivaallisen Isän kansliasta.

Rukous ei ole hätävara. Se on elämän turva. ”Sen uskon, rakas Isäni; vaan muista heikkouttani. Sun lastas auta vaivassa, suo ilo luonas taivaassa!”