1. Ansaitsematon armo

Matteus 20: 1-15

””Älköön viisas kerskatko viisaudestaan, älköön väkevä väkevyydestään, älköön rikas kerskatko rikkaudestaan, vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että on ymmärtäväinen ja tuntee minut; että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn.”(Jeremia 9: 23-24)

Rukous: ”En kyllä saa, en tahdokaan armolles määrää panna. Sä säädä aika itse vaan, sen minkä tahdot , anna, Ja suo se uskon uskallus, ett´ Poikas tähden rukous myös kuulluksikin tulee.”( V.: 313: 4)

Päivän evankeliumin keskiössä on viinitarha, joka kuvaa Jeesuksen vertauksessa ”armon valtakuntaa”(Lutherin nimitys). Sinne tarhan isäntä ottaa ihmisiä töihin. Päivän palkka on yksi denari.

Jeesuksen vuorisaarna loppuu sanoihin: ”Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa, niin kaikki tämä (ajalliset tarpeet) teille annetaan.” Päivä tarkoittaa ihmisen elinikää, armonaikaa.

Yksi osa ihmisistä löytää Jumalan valtakunnan jo nuorena, mikä on tosi ihanaa, ei tarvitse olla alttiina kaiken maailman houkutuksille. He alkavat tehdä työtä Jumalan viinitarhassa ja levittää iloa ympärilleen. Nytkin tarvittaisiin kouluissa paljon nuoria, jotka nuorten ajatuksin ja termein osaisivat opastaa opettajiaan ja koulutovereitaan Jeesuksen hoidettavaksi. Ei olisi niin paljon pelkoja ja mielenterveysongelmia, kun nuoret saisivat tuntuman armoon ja rakkauteen, jota Jeesus ilmaiseksi tarjoaa.

Yksi osa tulee taivasten valtakunnan kansalaisiksi keski-iässä. He saattavat olla pettyneitä maailman hurjaan menoon tai itseensä, tai miksei harhateihin, joihin heitä on vietelty lupaamalla ”kahta kaunista, kolmatta parempaa”. Heillä on voinut olla nuoruuden traumoja, yksinäisyyttä ja epäonnea työmarkkinoilla. Heillä voi olla todettuja sairauksia, ahdistusta maailman pahuuden vuoksi tai monenlaisia oireyhtymiä. He etsivät onnea. Sitten on tapahtunut ihme, He ovat löytäneet Jumalan armon ja rakkauden ilmapiirin uskovien joukossa, kiinnittäneet huomiota uskovien vapauteen ja iloon. He ovat kokeneet parannuksen armon eli uudensyntymisen armon. Nyt he tekevät työtä ystävien, työtoverien ja sukulaisten keskuudessa, Jumalan viinitarhassa.

Yksi osa tulee taivasten valtakunnan töihin vanhana, iäkkäänä, ehkä ”loppuunpalaneinä”. He ovat uupuneita suoritusyhteiskunnan paineisiin, ikävöimiseen, yksinäisyyteen, suruihin ja osaamattomuuteen. He tuntevat olevansa vieraita ja muukalaisia modernisoituvassa liberaalimönjässä. Heille ei anneta puheenvuoroa eikä sananvapautta. Joillakin jopa omat lapset ja muut omaiset pitävät heitä antiikkitavarana. Kun he löytävät uuden elämän mallin Jeesuksen seurassa, heidän tehtäväkseen tulee ilmoittaa armoa etsiville, että Jumalan armon valtakunnan ovi on yhä auki ja kaikki otetaan vastaan Isän hellään hoitoon ja Hyvän Paimenen laumaan.

Kukaan näistä ryhmistä ei ansaitse Jumalan armoa. He kaikki ovat syntisiä ja vajavaisia puutarhan hoidossa. He ovat osittain hukanneet aikansa turhaan hosumiseen. He juoksivat ilman päämäärää ja hosuivat ilmaan niin kauan kuin Jumalan sana pysäytti heidät ja Pyhä Henki ohjasi heidät ”viheriäisille niityille ja elävän veden lähteen tykö”. Ansiotta, armosta.

Juoksemisen lopussa annetaan voittopalkinto. Se on kaikille sama: iankaikkinen elämä Jeesuksen luona. ”Ei sitten kukaan valita siinä suuressa hääsalissa, missä riemuvirtten pauhina korvissa ain on kaikuva.” Ei kukaan! Et Sinäkään, enkä minäkään!