Kahdenlainen kylvö

Matteus 13: 24-30
*********************

”Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti. Ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: ´Kootkaa ensin luste ja sitokaa ne kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.´”(Matt. 13:30)

Rukous: ”Armotyösi näillä mailla, Herra, aina säilytä, ettei synti myrkyn lailla koko kansaa näännytä. Sido nuoret sanaasi, sulje armohelmaasi, nosta turhan riennon alta, riistä turvaan maailmalta.”(V.: 174:2)

Helmikuussa Pohjolassa ei vielä ole kylvön aika, paitsi niille, jotka laittavat siemeniä itämään kukkasia varten. Noin pari vuotta sitten, kun tilasimme Ranskasta mansikan taimia, ne kaikki ehtivät kasvaa liian pitkiksi, joten koko yritys meni hukkaan. Hätäileminen kylvöjen kanssa ei kannata täällä. Maan tulee olla hyvin sulanut, jopa lämmin, ennenkuin varsinaiset kylvöt alkavat.

Helmikuun alussa on kansallisrunoilijamme muistopäivä. Hän nosti köyhät lapset arvoonsa kirjoittamalla lasten virren nälkävuosien aikana, jolloin paljon ihmisiä, varsinkin pieniä lapsia kuoli nälkään. Virressä ovat mm. sanat: ”Mä TAIMI olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu, sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu./Sua riemullista on ylistää ja mielelläni sen teenkin. Ei sulta PIENINKÄÄN unhoon jää, vaan katsot myös VÄHÄISEENKIN.” Lapsia ei siihen historian aikaan juurikaan arvostettu.

Jeesus puhuu tämänpäivän tekstissä ”kahdenlaisesta kylvötyöstä”. Hän sanoo, että ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa, mutta kun hän nukkui, hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta (valhevehnää) niiden sekaan ja meni pois.”

Olen kyllä kuullut nykyfariseusten suusta, että kunnon ihmisellä ei ole vihollisia. Kunnon ihmiset heidän mielestään rakastavat kaikkia ja ovat niin kaunopuheisia, ettei kukaan loukkaannu. He eivät tiedä mitään kilvoittelusta pahaa vastaan omassa itsessään ja maailmassa. Raamattu kuitenkin on täynnänsä kertomuksia siitä, miten vanhurskasta (uskovaista) vainotaan, kiusataan ja nimitellään. Erityisesti Psalmeissa ja Sananlaskuissa on hyvin paljon tuskaista tietoa ja luetteloita vihollisista ja kovasydämisistä ihmisistä, jotka eivät kaihda valehtelua ja vääristelyä silloin kun on kyse nöyristä, hiljaisista ja Jumalaan luottavista veljistä ja sisarista. Jeesus itse samoinkuin Paavali luetteloivat pahoja asioita, jotka lähtevät ihmisten sydämistä. ”Ihmisen sydämestä lähtevät pahat ajatukset, haureudet, murhat, aviorikokset, varkaudet, väärät todistukset, Jumalan pilkkaamiset. Nämä saastuttavat, ei syöminen pesemättömin käsin.”(Matt. 15: 19-20). Paavali on useampaan kirjeeseen sisällyttänyt luetteloja ihmisen pahuudesta, joka lähtee sydämestä. Meillä suomalaisilla on erityinen maine kateudesta, joka ”vie kalatkin merestä”.

Luste eli valhevehnä on vaikea kasvaessaan erottaa vehnästä. Jeesus sanoo samasta asiasta vielä selkeämmän vertausken. Lähettäessään oppilaitaan saarnaamaan parannusta ja evankeliumia, hän varoittaa susista, jotka tulevat lammasten vaatteissa. Hän puhuu samoin ymmärrettävästi asiasta Hyväpaimen vertauksessa. Palkkapaimenet eivät välitä laumasta, koska lampaat eivät ole heidän omiaan. Hyvä Paimen sen sijaan antaa henkensä pelastaaksensa lampaat. Hän itse kulki sen tien.

Jeesuksen vertauksesta voisimme tehdä sen johtopäätöksen, että iankaikkista kuolemaa eli helvettiä ei olisikaan, vaan toisten uskontojen tavoin, luste poltetaan tulessa, eli ne, jotka eivät ole Jumalalle kelpaavia, poltetaan. Vertauksessa ”rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta kuitenkin annetaan ymmärtää, että vaivan paikka on olemassa, missä paha rangaistaan itkulla ha hammasten kiristyksellä”.

Vanhan Testamentin sekä epistolatekstin sisällöt antavat lusteille mahdollisuuden. He voivat tehdä parannuksen (kääntyä Jumalan puoleen) jo tässä ajassa, jolloin heidän syntejään ja jumalattomuuttaan ei enempi muisteta. Parannuksen jälkeen he voivat PUKEUTUA armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen ja pitkämielisyyteen, antaa anteeksi toisilleen, jos on jotakin toista vastaan ja lopulta rakkauteen, joka on täydellisyyden side.” Nippu siitäkin tulee, mutta nyt Kristuksen työn kautta Jumalalle kelpaava nisulyhde.

Näin päättelemme Jeesuksen nimessä. Aamen.