Kynttilänpäivä.

Luukas 2: 22-33
********************

”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat. Hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta ja sanoo Siionille: ´ Sinun Jumalasi on kuningas.´”(Jes. 52:9)

Rukous: ”Jeesus, lailla Simeonin suo mun vain Sua katsella, nähdä, että autuuteni minulla on Sinussa, että autuus kaikkien myös on minun, vaivaisen./ Ja kun lähtöhetken tullen silmäin valo himmenee, auta, että sielun silmät vain Sua, Herra, katselee, että kun käyn kuolemaan, rauhaan silloin mennä saan.”(V.v.: 46:6-7)

Kynttilänpäivä helmikuun alussa on ollut vanhan kansan joku merkkipäivä tulevan kesän satoa ajatellen. Siitä on joku sananlasku: ”Jos ei pakkasta kynttelinä, niin ei satoa heinäkuussa”(?) – Kirkoissa on siunattu vuoden kynttilät kirkollisessa käytössä.

Teksti vie meidät Jerusalemin temppeliin Marian ja Jeesus-lapsen pyhittämisjuhlaan. Joosefilla on varmaan pari kyyhkystä uhrattavana lain mukaan. Mitä kaikkea puhdistus- ja pyhittämisseremonioita lienee ollutkaan, mutta tapahtuman taustalta nousee keskiöön kaksi vanhusta. Tärkeimmässä roolissa on vanha Simeon, joka ottaa lapsen syliinsä ja huokaisee: ”Herra, nyt Sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään lupauksesi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet autuutesi, jonka Sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi , joka on ilmestyvä pakanoille ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.”

Jeesuksen ”isä” ja äiti ihmettelivät tätä lausumaa. Simeon vielä lisäsi Marialle: ”Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan, - ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä – että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi.”

Jeesuksen maassa lankeaa pimeys klo 18 meidän aikaamme. Siellä oli pari tuhatta vuotta sitten kynttilä- ja öljylamppu valaisemassa yötä. Jeesus kertoo näitä yövertauksia siinä yhteydessä, kun Hän ilmoittaa toisesta tulemisestaan. Jeesus kertoo viisaista ja tyhmistä neitseistä. Toisilla oli öljyä lampuissa toisilla ei ollut. Vuorisaarnassa Jeesus nimittää oppilaitaan: ”Te olette maailman valkeus; ei voi vuorella oleva kaupunki pysyä piilossa eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan; ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.” Jeesus nimittää itseään :”Minä olen maailman valkeus, joka pysyy minussa, se ei joudu pimeään.”- Vanhan Testamentin puolella verrataan kynttilää Jumalan sanaan, joka on jalkain lamppu ja valkeus tiellämme. – Kaunein kohta kynttilästä on mielestäni ennustuksessa Jeesuksesta: ”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni Häneen, Hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntänsä, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista KYNTTILÄN sydäntä Hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja meren saaret odottavat Hänen opetuksiaan.”(Jes. 42: 1-4)

Mutta: apostolin täytyy todeta myös tämä (päivän epistolasta): ”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva.”(II Kor. 4: 3-4)

JOS-ehto on myös Johanneksen kirjeen kohdassa, jota luetaan usein synninpäästön sanoiksi jumalanpalveluskaavassa: ”JOS me valkeudessa vaellamme, niinkuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”(I Joh. 1:7)

Olkoon tämä, viimeksimainittu Raamatun kohta myös meidän synninpäästömme tänä kynttilänpäivänä, sillä tahdomme elää valkeudessa ja totuudessa, Jumalan armon valossa.