Kasteen lahja.
Matteus 3: 13-17 ******************
”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”(Joh. 1:29)
Rukous:”Suo, ettei meiltä maailma sais riistää kasteen armoa; vaaan että pienet lampahas, Sun säilyis paimenhoidossas.” (V.v. 32:5)
Nämä ensimmäiset 87 vuotta, jotka olen elänyt ja varttunut uskovaisessa kodissa, minua on ihmetyttänyt, miksi kasteen sakramentista jatkuvasti riidellään. Ystävä-rovasti on todistanut, että riita on oikeasti alkanut vasta 1500-luvulta, jolloin ns. uudestikastajat aloittivat toimintansa. Meidän oppi-isämme arvosteli kovin sanoin muutamia nimeltä mainittuja liikkeen johtajia. Uudestikastaminen aikuisena onkin kyseenalaista. Esimerkiksi siksi, että Jumalan lapseksi ottaminen on puhdasta armoa, ei ollenkaan kuvitelmaa, että ihminen itse saisi päättää, milloin on valmis eli oikea ”uskovainen”. Siinä itsensä arvioimisessa liikkuu paljon luulemista, joka ei perustu Jumalan sanaan.
Jeesus asetti kasteen ennen taivaaseen menemistään. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heitä pitämään kaikki , mitä minä olen teidän käskenyt pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Jeesus siis asetti kasteen sakramentin, joka on toinen kirkkomme pyhä toimitus, sakramentti. Kun Ruotsi-Suomi liitettiin v. 1527 luterilaiseen kirkkokuntaan, samalla lausuttiin julki opin pohjaksi: ”Jumalan seurakunta on siellä , missä Jumalan Sana puhtaasti opetetaan ja sakramentit Kristuksen asetuksen mukaan oikein jaetaan.” Armovälineitten jakoa varten sekä järjestyksen pitämistä varten seurakunnissa on papin virka.
Harhaoppien estämiseksi apostoli mainitsee, että on olemassa ”Yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste.” (Ef. 4:5) Nikean uskontunnustuksessa myös mainitaan: ”Me tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi...”(v. 325 j.Kr.)
Pienen lapsen kastaminen on papin kaikkein arvokkain tehtävä. Uskomme mukaan lapsi siirtyy kasteen hetkellä pakanuudesta kristittyjen jatkumoon. Hänet vapautetaan perisynnin kahleista. Hänen nimensä kirjoitetaan elämän kirjaan. Hän saa oman suojelusenkelin, joka näkee Isän kasvot joka päivä.
Kaste edellyttää, että vanhemmat ja kummit opettavat lapselle uskon perusteet. Lapsen omatunto alkaa vähin erin kuulla omantunnon kautta Jumalan ja Hyvän Paimenen äänen. Hän saa tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Ilman ohjausta lapsi ajelehtii maailman meressä. Toisin sanoen kristillinen kaste edellyttää, että lapsen vanhemmat ovat myös perillä velvollisuudestaan ja sisäistäneet uskon omakohtaiseksi uskokseen.
Täyttääkseen lain kirjaimen, Jeesus meni kasteelle ennen julksita toimintaansa. Jeesuksen serkku Johannes kastoi Jeesuksen Jordan-virrassa. Johanneksen sormi osoitti: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. Johannes näki kasteen toimituksen aikana, miten valkea kyyhkynen laskeutui Jeesuksen pään päälle ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt.” Tämän jälkeen Johannes todisti: ”Tämä on Jumalan Poika.”
Millainen Jeesus oli? Siitä todistaa päivän Vanhan Testamentin teksti: ”Katso, minun (Herran) palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni Häneen, Hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei Hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särkynyttä ruokoa Hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilän sydäntä Hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.” Päivän epistolateksti kirkastaa pelastumisemme lähtökohtia sanoessaan: ”Kun Jumalan, meidän Vapahtajamme hvyyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristusken kautta.(Tiit. 3: 4-6).
Koska järki ei näitä käsitä, Jumalan Pyhä Henki valaisee järjen sen verran , että pelastumme uskon kautta. Aamen. |