Tuomiosunnuntai

Matteus 25:31-36
*******************

”Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. Ja taidolliset loistavat niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet aina ja iankaikkisesti.”(Dan. 12: 2-3)

Rukous: ”Mua auta Sä valvomaan, Jumalani, mun oikein suo aikani käyttää; niin että ois öljyä lampussani, maan ääret kun huuto tuo täyttää: ”Nyt Herramme Kristus jo saapuu!”

Lukiovuosinani asuin talvisaikaan erään hyvin pienikokoisen naisen luona pienessä, mutta kodikkaassa vinttihuoneessa, missä nykyisin on Vanhan Laamannin yläkerta. Tuo nainen kävi mm. opettajieni luona keittämässä ja varmaan myös siivoamassa. Silloin oli 1950-luku. Nainen, jota kutsuttiin ”Porvoon Pikku-Liisaksi”, oli juuri sellainen, mistä Daniel kirjoittaa:”Ne, jotka monta vanhurskauteen ovat saattaneet, loistavat , niinkuin tähdet aina ja iankaikkisesti.” Lause taisi olla naisen kuolinilmoituksessakin. Ei ollut mitään paikkaa, missä Liisa kulki, ettei hän olisi muistuttanut ”autuuden asiasta” ja sen tärkeydestä tulevaisuuteen.

Tuomiosunnuntain toinen nimi on ”Vihan päivä” (Dies irae). Päivän nimi pitäisi ehkä olla :”Oikeudenmukaisuuspäivä” tai vaan ”Herran päivä”. Tietenkin täytyy myöntää, että se on suurelle osalle ihmiskuntaa pelottava päivä. Meille, jotka uskomme ja turvaamme Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä, tuo alati lähenevä päivä tuo oikeuden. Mehän olemme täällä pimeässä maailmanajassa vieraita ja muukalaisia, kiusattuja ja vainottuja. Me odotamme sitä päivää, jolloin Vapahtajamme tulee kunniassaan noutamaan seurakunta-morsionsa ikuiseen hääjuhlaan. Meidät on merkitty kasteemme hetkellä Jumalan Suureen Elämänkirjaan. Jos olemme ”juoksumme juosseet, hyvän kilvoituksen kilvoitelleet ja uskon pitäneet”, me saamme Jeesuksen ansiosta ”voiton seppeleen”. Saamme kuulla Kuninkaamme suusta: ”Hyvä, sinä hyvä ja uskollinen palvelija: Vähässä sinä olit uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi iloon.”

Muistan, että 1960-luvulla ja vuoden 1988 jälkeen seurakuntatöitä tehdessäni kirkkoherrat laittoivat yleensä tuomiosunnuntaina minut saarnaamaan. Samoin juhannuksen ja joulun toisena päivänä, jolloin saarnattiin Stefanuksen surmasta tai Johannnes Kastajan surmasta. Papit eivät halunneet ”pelotella” seurakuntalaisiaan käsillä olevan tekstin mukaiseen parannuksen tekoon vilpittömästi ja rehellisesti. Jumalalle ei nimittäin kelpaa tekopyhyys eikä epäusko seurauksineen. Hänelle kelpaa vain ”Jumalan Pojan usko” eli armahdetun syntisen vaellus. Minä saatoin saarnata parannusta ja evankeliumia iloisella naamalla.

Luterilaisen vanhurskauttamisopin haltijoina meitä saattaa hämmästyttää tämä hyvien tekojen korostaminen ehtona taivaan perintöön. Jeesushan luettelee valtaistuimen vasemmalla puolella oleville pitkän rimpsun tekoja, joita he ovat jättäneet tekemättä. Oikealle puolelle päässeille lampailleen taas Majesteetti lupaa taivaan, koska he ovat tehneet hyvää Jeesuksen vähäisimmille veljille. Mitään vääryyttä ei kuitenkaan tapahdu, sillä Jeesus on vertauksissaan selvästi osoittanut, että hän yksin oven vartijana päästää lampaat sisälle lammashuoneeseen. Ne, jotka tulevat muualta kuin oven kautta ovat ”keitureita”, jotka tulevat vain ryöstämään ja tappamaan. Jo Daavid kertoo psalmeissaan, että Hyvä Paimen syöttää lampailleen lampaan ruokaa vihreillä niityillä ja elävän veden virroilla.

Vanhat uskovaiset sanoivat, että ”vanhurskauden puku on kudottu kaidoissa kangaspuissa Golgatan mäellä.” Me saamme lahjaksi tämän Jumalalle kelpaavan puvun, kun uskomme syntimme anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veressä”. Sitä varten meille on jätetty Jumalan Pyhä evankeliumi” ja ”Pyhät sakramentit”, että niiden avulla voimme tarkistaa uskomme päämäärän. Jos meidän matkamme päämäärä on joku muu kuin Jumalan taivas, se on oman valintamme syy. Kuuliaisuus Jumalan sanalle on tärkeä. Adamin ja Eevan synti oli tottelemattomuus eli epäusko, josta sitten seurasivat kaiken maailman pahat teot. Epäuskossa oleva ihminen ei voi tehdä hyviä tekoja (Jumalan silmissä). Hyvät teot ovat parannuksen hedelmiä. Uskovien tekemät hyvät teot ovat Pyhän Hengen valmistamia. Ne kelpaavat Jumalalle, koska Hän itse on niissä mukana siunaamassa ja katsomassa, että ne menevät oikeaan osoitteeseen. Siksi pitää rukoilla, että Herra siunaisi ja varjelisi meitä ja meidän tekemisiämme.

Jumalalle kelpaavasta vanhurskauden vaatteesta, joka siis on edellytys oikealle puolelle pääsemisestä, Siionin laulun kirjoittaja sanoo: ”Tää kallis vaatteheni on, Jeesus, verensä. Ja vanhurskauteni sovintokuolonsa. Kirkkaampi taivahia, puhtaampi enkeleitä, oon tässä puvussa./ Puvussa tässä mennä, voin tuomiollekin; kun onpi pukunani vanhurskaus Tuomarin. Nähdessään morsiamensa, iloitsee sydämensä, kohtaani suuresti.” Aamen.