Valvomisen sunnuntai

Matteus 24: 36-44
********************

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä tiedän Herranne tulee.”(Matt. 24: 42)

Rukous: ”Suuri öinen Valvoja, Getsemanen Herra, muistuta viel´ lapsias kolmannenkin kerran. Että siksi valvoisit kunnes rukouksessa kasvoillesi lankesit, meitä pelastaissas . Herätä viel´ nukkujat, nosta uupuvaiset, erimielet kankeat, poista sortavaiset. Näytä, Herra, kasvojas, veress´ kruunatuita, näytä voiton haavojas, niihin kätke meitä.”(V.SL: 85:2,5)

Uskomattomalta tuntuu, että taas on kirkkovuoden loppu lähellä. Valvoahan uskovaisten pitää koko vuosi ja koko ikä. Miksi? Siksi, että maailman ruhtinas joukkoineen on aina valveilla. Se hyökkää kohta, jos ”heikko lenkki” löytyy. Valvomattomuuden merkkeinä alkaa esiintyä perheissä rakkaudettomuutta, vikoilua, jopa riitaa ja väkivaltaa. Parannuksen teon ja anteeksipyytämisen ja -antamisen hitaus vaikeuttaa matkantekoa ja sydämen iloa

Kyllä Jumala ja Hänen enkelinsäkin valvovat. Esim. matkalaulussa 121 todetaan: ”Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, Hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.”(Ps. 121: 2-4)

Sielunvihollisesta sanotaan, että, jos hänessä ei ole muuta hyvää, niin ainakin hän on ahkera. Hän sotkee ihmisten uskonasioita ja himmentää valon, joka loistaa Kristuksesta. Päivän epistolassa muistutetaan Tessalonikian kristittyjä: ”Kaikki te olette valkeuden ja päivän lapsia, me emme ole pimeyden ja yön lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat; ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit ja olkoon pukunanmme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.”

Uskovaiset ovat puhuneet myös ”vääristä valvomisista”. Sillä he tarkoittivat esimerkiksi juoruamista ja toisten ihmisten synneistä parannuksen tekemistä. Raamattu nimittäin opettaa, että aikuinen ihminen on Jumalan edessä vastuussa vain omista synneistään. Lapset ovat eri asia. Heistä vanhemmat ovat vastuussa.

Valvomisen ykkösneuvo on rukous. Jos olemme jatkuvassa kontaktissa taivaan sotajoukkoihin, eivät pahan joukot pääse sujahtamaan omantunnon päälle. Jos taas jälkimmäinen on päässyt tapahtumaan, on hyvä heti tai ainakin ennen auringonlaskua käydä elävän veden lähteillä peseytymässä.

Ja sitten voi vaikka yhtyä Siionin lauluun sanoilla: ”On puhdas puku yllä, ei tarvitse hävetä, istuissa taivaan saliss´ Isän oikealla kädellä.” Aamen.