Kuolemasta elämään

Luukas 20:27-40
******************

”Hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien, sillä kaikki Hänelle elävät.”(Luuk. 20:38)

Rukous: ”Oi rakas Jeesus, suloinen, luo silmäs puolehemme. Sä auta, Herra armoinen, ja riennä turvaksemme. Me vaellamme vaaroissa, maailman myrskyilmoissa, keskellä vihollisten./ Tee lujaks heikko uskomme, alhossa kiusausten. Suo, ettei sammu toivomme helteissä ahdistusten. Sun rakkauttas tuntemaan, Sun askeleittas seuraaamaan, ah auta Herra Jeesus.” (V. v.:430: 6.10)

Jo Jeesuksen maallisen vaelluksen aikana oli monia erilaisia ajatussuuntauksia. Filosofiset suuntaukset vaikuttivat myös uskontojen ryhmittymiin. Juutalaisuuden tärkein uskonnollinen ryhmä olivat fariseukset. Fariseus on käännetty korokkeelle asettujaksi. Joka tapauksessa Raamattu antaa sellaisen kuvan, että fariseusten lahkoon kuuluvat olivat lain asiantuntijoita ja lakia kirjaimellisesti noudattavia ihmisiä, jotka usein halveksivat ”tyhmää kansaa, joka ei lakia tunne”. Matteuksen 23. luku kuvaa fariseuksia laajasti ja ymmärrettävästi myös siltä kannalta, että heille ei kelvannut se, että Jeesus seurusteli sairaitten ja syntisten kanssa. Fariseuksilla oli niin paljon käskyjä ja kieltoja, että tuskin kukaan pystyi niitä täydellisesti pitämään. Heille ei kelvannut sellainen lähimmäisenrakkaus, jota Jeesus edusti. Lakiuskontojen yhteinen sääntö oli ja on:”Jos täytät lain, pelastut”. Jumala näki, että tämän lain perusteella kaikki joutuisivat kadotukseen, joten Hän lähetti Poikansa täyttämään lain ja viattomana kuolemaan lainrikkojien puolesta. Kristus-usko onkin ainoa uskonto maailmassa, missä armo käy ennen tuomiota.

Pienempi ja hiljaisempi uskonlahko Jeesuksen aikana olivat ”saddukeukset”. He yrittivät järjen avulla ratkoa uskon kysymyksiä. Heidän ymmärryksensä mukaan ei voinut olla kuolleitten ylösnousemusta. Heitä kiinnosti kenen kanssa nainen oli naimisissa kuoleman jälkeen, kun hän maan päällä oli ollut naimisissa seitsemän veljeksen kanssa. Saddukeuksia voisi varovasti verrata nykyajan skeptikkoihin, joiden ajattelussa selvästi filosofia ja teologia ovat sekoittuneet keskenään.

Jeesus vastaa aikansa kyselijöille, että ”ne, jotka on katsottu arvolliseksi ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle, sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.” Vielä Jeesus tarkentaa: ”Jumala ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien, sillä kaikki Hänelle elävät.”

Mitä sitten on kuoleman jälkeen. Päivän epistolateksti kuvaa sitä. Paaavali todistaa: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes minulle on talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka Hänen ilmestymsitään rakastavat.”

Kun tämän sunnuntain otsikko on ”kuolemasta elämään”, pakottaa se tutkimaan myös omalla kohdalla, mitä minulle on taivaassa talletettuna oman kuolemani jälkeen? Siionin laulun kirjoittaja mm. sanoo: ”Vaikka täytyy ristiä kantaa, se lohdutuksen antaa, että Jeesus kantoi kanss´ . Jos risti raskaalta maistaa, niin kruunu kirkkaasti paistaa, taivaan iloss´ ihanass´./ Jos uskossa kilvoittelen, ja haavoissa aina olen, ja pyrin Hengessä; totta pääsen totisesti veisaamaan iäisesti Halleluja taivaassa.” Jumalan lupaukset ovat vahvat ja pysyvät. Uskossa pysymiseen tämän ajan keskellä tarvitaan paljon rukousta, matkaystävien tukea ja kiinnipitämistä Jumalan Sanan opetuksista. Jumalan Pyhä Henki toimii oppaana, opettajana, lohduttajana ja anteeksi antajana. ”… ei hätää maailman merellä, kun Jeesus on laivassa”. Aamen.