Uskonpuhdistuksen muistopäivä.

Matteus: 5:13-16
*****************

”Siunattu on se ihminen, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.”(Jeremia 17: 7)

Rukous: ”Ilmoita, Herra, Sun kunnias, voimas; tulla jo Sun valtakuntasi suo. Johdata kansamme armosi tuntoon, Sun pyhä pelkosi mielihin luo. Siunaustas me nyt pyydämme Sulta, anna Sä meille Sun Henkesi tulta. / Uskossa heikkoja auta Sä, Jeesus. Turvassa turvaton luonasi on. Taas olet antanut autuuden päivän, Sun Sanas vielä on muuttumaton. Hengelläs virvoita, Jeesus, Sä meitä. Ansios vaatteella riisutut peitä!”

Muistan lapsuudesta kun isäni luki jumalanpalveluksen aikana Lutherin huone- tai kirkkopostillasta saarnan. Emme asuinpaikoistamme päässeet kirkkoon, eikä kirkoissa aina ollut sellaisia saarnamiehiä, jotka olisivat pysyneet Sanan opetuksissa ja Lutherin hyvissä neuvoissa. Voi olla, että nykyisin papit ovat vielä vähemmän uskollisia Tunnustuskirjoille, tuskin ovat niitä kunnolla opiskelleetkaan. Osmo Tiililän aikana sentään meitä opetettiin ev.-lut.-kirkon perusoppeihin.

Suomen ensimmäisissä lasten oppikirjoissa eli ABC-kirjoissa oli Vähän Katekismuksen kolme pääopinkappaletta, jotka opeteltiin ulkoa vielä kuuskytluvulla, jolloin itse aloitin opettaa rippikouluissa. Ne kolme pääopinkohtaa ovat: Jumalan käskyt, Uskontunnustus ja Isä-meidän rukous selityksineen. Rippikoulusta tuskin pääsi lävitse osaamatta näitä. Taso on siitä lähtien laskenut roimasti. - Ehkä noin kymmenen vuotta sitten kysyttiin kymmenen käskyn osaamista etelä-Suomen papeilta. Vain yksi heistä osasi kaikki käskyt oikeassa järjestyksessä. Hän oli Askolan silloinen kirkkoherra Heikki Hakamies.

Lutherin Iso-Katekismus on tarkoitettu papistolle. Lutherin aikana katolinen kirkko oli niin heikossa jamassa, että papit tuskin osasivat ulkoa Isä-meidän rukousta. Luther halusi palata alkukirkon uskonoppiin, puhtaaseen ja yksinkertaiseen. Siksi hän myöskin käänsi saksan kielelle Jumalan Sanaa. Samaa alkoivat tehdä hänen oppilaansa Wittenbergin yliopistossa, esim. Mikael Agricola suomeksi ja veljekset Olaus ja Laurentius Petri ruotsiksi. (Roomalaiskirjeen professorilla Martti Lutherilla oli apunaan tohtorit Justus Jonas ja Joh. Bugenhagen, myöhemmin myös Filip Melanchton)

Lutherin suuri intohimo saada kansa ymmärtämään Jumalan Sanan sisältöä ja tarkoitusta, sai hänet kirjoittamaan kuusikymmentä metriä kirjoja. Joitakin tärkeimpiä opin korostuksia on sitten käännetty useille kielille varsinkin Pohjoismaissa ja myöhemmin lähetyskentillä. Ruotsi-Suomen valtiopäivillä Västeråsissa päätettiin v. 1527, että :”Jumalan seurakunta on siellä, missä Jumalan Sana puhtaasti saarnataan ja sakramentit (kaste ja Herran Pyhä Ehtoollinen) Kristuksen asetuksen mukaan oikein jaetaan.” Jumalan Pyhä Henki liikuttaa sydämiä aina siellä, missä laki ja evankeliumi jokaisessa saarnassa ovat esillä. Siksi papilla on kaksi liperiä ja alkuaikoina alttarilla oli kaksi kynttilää.

Päivän evankeliumiteksti on otettu Jeesuksen vuorisaarnasta. Jeesus puhuttelee siinä opetuslapsiaan. Hän sanoo: ”Te olette maan suola. Jos uola käy mauttomaksi, millä sitten suolataan?Ei se kelpaa muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei vuorella oleva kaupunki voi olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampun jalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, niin että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”

Luterilaisessa jumalanpalveluksessa keskeisinä osina ovat Jumalan Sana ja virret, jotka pääsääntöisesti ovat pienoissaarnoja. Vuosikymmeniä sitten on ollut vielä palveluksen jälkeen opetus- eli katekismussaarnoja. (Katekismus tarkoittaa kristinuskon alkeisoppia). Ihmiset tulivat pitkistä matkoista kirkkoon ja kirkonmäelle, joten tuollaisia seitsemän minuutin saarnoja ei ollut. Koko pyhäpäivä uhrattiin kirkkoretkille. Ihmisillä oli kirkkovaatteet tai ainakin kirkkohuivit. Saarista ja niemistä tultiin kirkkovenheillä. Muutakin hyörinää oli kirkon mäellä juhlan jälkeen. Sanan ymmärrys lisääntyi varhais- ja myöhäisherännäisyyden aikana 1700-1800-luvuilla. Pietistit perustivat myös rippikoulun nuorison suojelemiseksi synnin vaaroilta. Oheistuotteena lisääntyivät hengelliset laulut, suomessakin Achreniusten toimesta vuodesta 1790 lähtien (Zions sånger).

Nykyaikana lauletaan vielä voimallista virttä ”Jumala onpi linnamme”, jonka viimeiset säkeet osuvat meidän aikaamme: ”...jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on: Jumalan valtakunta.” Amen.