Kristityn vapaus

Markus: 2: 23-28
******************

”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut VAPAAKSI. Riemuitkaa taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu.”

Rukous: ”Vain kuolemas on turvani, Sun veres puhtauteni, VAPAUTENI vaivas. Sä kuolon vangit lunastit, Jumalan kanssa sovitit, näin aukes mullle taivas. Saan porteista nyt pyhimpään, mä taivaan iloon ylinpään; luo Jumalani tulla, se toivo nyt on mulla.”(V.v. 381: 3)

Tänään onkin mielenkiintoinen otsikko saarnassa, nimittäin ”Kristityn vapaus”. Taitaa siitä itse oppi-isämme Luther laatinut kirjankin. Otsikossa on kaksi keskeistä teemaa, jotka voisi käsitellä ihan erikseen. Ensiksi: ”Kuka on kristitty?”. Ja toiseksi: ”Mitä on vapaus?” Lopuksi vois miettiä, mitä nämä käsitteet yhdistettynä tarkoittavat. Pohjana on Markuksen evankelimin kertomus Jeesuksesta ja opetuslapsista viljapellon vieressä tai Galatalaiskirjeen luettelo Pyhän Hengen hedelmistä.
Sanaa ”kristitty” esiintyy Raamatussa vain yhden kerran (Apt.11:26). Suomalaiset ovat takavuosina puhuneet ristitystä ja ristillisestä kirkosta. Lasten kastetilaisuutta sanottiin ristiäisiksi. Tämän mukaan risti on keskeisessä asemassa, jopa pienen lapsen ensimmäisinä kuukausina. Risti on Raamatun kannessa ja virsikirjan kannessa sekä rakennuksissa, joissa puhutaan ristin teologiaa. Apostoli sanoo, että sanoma rististä on hullutus niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka uskomme, se on Jumalan voima ja viisaus. Puhe Jeesuksen rististä on rakas uskovaisille, mutta monille epäuskoisille loukkauskivi.

Kristitty on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hänen nimensä on tässä tilanteessa piirretty elämän kirjaan, tai kuvaannollisesti Jumalan kämmeneen. Kristitty on turvasssa Jumalan kämmenellä niinkuin linnunpoikanen emon siiven alla.

Vapaus on suuri ja ihmeellinen asia. Suomalaisten vanhempi sukupolvi ymmärtää paremmin, mitä merkitsee esimerkiksi kansakunnan vapaus. Se on pitänyt lunastaa satojen nuorten miesten uhrikuoleman kautta. Vapautta unelmoivat monet rikosten tähden vankilaan joutuneet, sairauden sitomat, tai syntien orjuudessa kituvat lähimmäisemme. Sodan keskelle syyttömästi joutuneet ihmiset näkevät unta vapaudesta.

Israelin kansa joutui Egyptin orjuudessa raatamaan Ramses II:sen aikana joskus 1200 e. Kr.. Monien vaiheitten kautta Jumala vapautti kansansa orjuudesta ja päästi sen matkalle kohti ”Luvattua Kaanaan maata”. Vaikka näennäisesti Mooses ja Aaron johtivat kansaa läpi vaarallisten maisemien, todellisuudessa Jumala itse johti kansaa päivällä pilvipatsaana ja yöllä tulipatsaana. Hän antoi Siinain jyrinässä lakinsa ohjaamaan kansaa vapauden poluille. Hän antoi mannaa erämaassa ja vettä kalliosta.

Tänä aikana kristityt ovat monissa maissa paljolti maallistuneet eivätkä ole tyytyväisiä siihen, että heitä johdetaan ”ylhäältä”. Monet epäröivät tunnustaa itseään Jeesuksen seuraajiksi, koska joutuvat sosiaalisissa suhteissaan silmätikuiksi. Heitä voisi kutsua vaikka ”tieteen orjiksi” tai vaikka ”seksiorjiksi”. Ihminen on sen asian orja, mistä hän on riippuvainen ollakseen onnellinen.

Apostoli sanoo, että ”Vapauteen Kristus vapautti meidät”, ja hän kehottaa pysymään siinä vapaudessa. Kun ihminen saa lahjaksi syntiensä anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä, hän on riippumaton ihmisten mielipiteistä ja saa vapaasti kulkea rakkaan Lunastajansa ja Vapahtajansa jalanjäljissä. Ja miten kaunista onkaan katsoa lasten ja nuorten iloisia ja onnellisia kasvoja, kun he ylistävät Kristuksen rakkautta. Jesaja kirjoittaa: ”Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He vaeltavat, mutta eivät väsy, he juoksevat, mutta eivät näänny.”

”Jo nuorena on hyvä, kaunihisti Jeesuksen rintaan saada painaa pää; kuunnella Hänen paimenääniään. Sen kelpaa, jolla turvana on RISTI ja lepopaikka RISTIN juuri on kuin kukkasella lehdet nurmikon.” Tässä uskossa: Aamen.